Muut kielet:

BERT DOKTER, Hollannin Mission Possiblen johtaja

”Kuulitko räjähdyksen aikaisin tänä aamuna?” Tanja kysyy, kun istumme aamiaisella Mission Possiblen toimitalolla. ”Kuulin kuuden maissa kaksi räjähdystä, mutta en ilmahälytystä ennen niitä”, vastaan. ”Ne olivat ballistisia ohjuksia Krimiltä ja tulevat tänne kahdessa minuutissa, hälytyssireeni ei ehdi varoittaa niistä”, Tanja kertoo. Istuessamme siinä pöydän ääressä hälytyssireeni soi. Tanja katsoo puhelimestaan tiedotteita. ”Voimme pysyä paikallamme. Nämä ovat lennokkeja, mutta ne eivät ole tulossa tähän suuntaan.” 

Sen, joka ei kestä sodan painetta, on lähdettävä.

Sota on odessalaisten arkea. Viime aikoina pommitukset ovat lisääntyneet. Tanja osoittaa ikkunasta taloa muutaman sadan metrin päässä. ”Tuohon osui jokin aika sitten, tuli myös uhreja. Toimitalommekin kärsi vaurioita. Räjähdys oli niin kova, että korvat menivät lukkoon.”

”Olemme sopeutuneet tähän uuteen todellisuuteen”, Tanja toteaa ja jatkaa: ”Sen, joka ei kestä tätä painetta, on lähdettävä. Moni on lähtenyt. Ennen sotaa Odessassa oli lähes miljoona asukasta, kolmannes on lähtenyt. Me jatkamme työtä.”

Bert (kuvassa Ukrainan työmme johtajan Tanja Galitshenkon kanssa) kertoo käynnistään Odessassa toukokuussa näin:

Tiimi käy kylissä joka viikko

Mission Possiblen tiimi käy alueen kylissä joka viikko. Kahden päivän aikana vierailen heidän kanssaan neljässä kylässä: Majorissa, Kaharlykissa, Shiroka Balkassa ja Povstanskessa. Tiimin pikkubussi on tiesulkujen sotilaille tuttu, ja ohitamme ne ilman viivytyksiä. Saavumme ensimmäiseen kylään tunnin ajomatkan jälkeen.

Lasten raamattukerho

Lapset ovat iloisia nähdessään meidät ja auttavat bussin lastin purkamisessa.

Kerho alkaa, ja ensin katsotaan jakso Superkirjasta, joka on animaatiosarja Raamatusta. Sitten kertomus luetaan vielä Raamatusta ja sen opetusta käsitellään yhdessä. Lopuksi leikitään ja askarrellaan. On hienoa nähdä, miten innokkaasti lapset osallistuvat kaikkeen.

KUVA: Katsottuaan Raamattuvideon lapset etsivät saman kertomuksen omista Raamatuistaan, ja sitten aiheesta keskusteltiin.

Jalkapalloa Denisin kanssa

Yksi kerholaisista on Denis. Hän ei ole nähnyt rintamalla olevaa isäänsä kuukausiin ja kaipaa tätä kovasti. "Pelasin usein jalkapalloa isän kanssa", hän kertoo minulle, kun potkimme yhdessä palloa. "Toivon, että isä tulee pian kotiin."

Juttelen myös Denisin äidin, Svetan, kanssa. Hänellä on raskasta. ”Kylässämme ei ole enää miehiä jäljellä, vain muutama eläkeläinen ja nuori. Muut ovat rintamalla. Myös minun mieheni." Sveta on erittäin kiitollinen tiimiltämme saamastaan avusta ja iloitsee lapsille järjestetystä toiminnasta. Se on Denisille hyvin mieluista ja piristää hänen apeaa mieltään.

Tukea naisille ja äideille

Teemme entistä enemmän työtä tukeaksemme äitejä ja naisia, jotka kantavat kaiken vastuun kotirintamalla. Marina hoitaa neljää lasta, joista nuorin on alle 2-vuotias, vanhin 11. Annamme hänelle kaksi laatikollista ruokaa ja neljä lasten Raamattua.

Ruoka-avun lisäksi kuunteleminen, keskustelu ja rukous ovat tärkeitä tapoja tukea näitä naisia. Juttelin Majan kanssa, jonka tyttäret Anja ja Zlata käyvät raamattukerhossa. Koko perhe ikävöi isää.

”Mieheni on ollut eturintamassa lähes kaksi vuotta. Olemme olleet naimisissa 16 vuotta emmekä ennen sotaa olleet erossa toisistamme päivääkään. Hän oli rakennustyössä Odessassa ja tuli aina kotiin iltaisin. Onneksi meillä on puhelinyhteys. Toivomme ja rukoilemme, että sota loppuu pian ja mieheni palaa elävänä kotiin."

Rakkaus antaa rohkeutta ja kestävyyttä

Äidit pysyvät lujina lastensa tähden, ja tiimimme apua ja evankeliumia tarvitsevien perheiden tähden. Rakkaus on valmis antamaan itsensä alttiiksi toisten vuoksi. Jeesus itse antoi meille tästä täydellisimmän esimerkin.

Pidetään Ukrainan tiimiläiset rukouksissamme ja pyydetään varjelusta heidän työhönsä sodan keskellä.