"Tattaria! Mistä tämä herkku?"
Sasha avustustiimistämme kertoo kohtaamisistaan ihmisistä Odessan alueen kylissä:
"Kuka jakaisi lahjaksi tällaisia ruokia?"
Vasili (kuvassa talonsa ovella) katsoi ruokalaatikkoa hämmästyneenä.
– Viimeksi meille jaettiin tattaria ennen vaaleja. Se on lempipuuroni, mutta eläkkeeni ei riitä siihen. Ja hinnat ovat nousseet pilviin. Onko nytkin jotkut vaalit? Te varmaan haluatte että äänestäisin jotakuta?
– No mutta Vasili, emme suinkaan!
– Mutta kuka nyt lahjaksi antaisi tällaisia ruokia? Vain roistot tai pyhät ihmiset. Te ette taida olla roistoja?
– Emme toki.
– Sitten te olette varmaan enkeleitä, jotka itse Jumala on lähettänyt!
– Olemme tavallisia ihmisiä, mutta Jumala on lähettänyt meidät ja kaikki ne, jotka ovat lahjoittaneet apua. Siksi voimme tuoda teille tänään tämän lahjan merkkinä siitä, että Jumala muistaa teitä!
"Vain se seinä, jonka ikkunasta katsoin ulos, pysyi pystyssä..."
– Pommituksista oli tullut erottamaton osa elämää kylässämme sotakuukauden aikana, Zinaida Ivanovna (kuvassa alla) aloitti kertomuksensa. –Alussa kaikki lensi ylitsemme viheltäen ja räjähti jossain. Päätimme poikani kanssa pysyä kotona.
– Entä muut kylän asukkaat?
– Muut ovat samanlaisia kuin me. Nuoret ovat menneet kuka minnekin, ja me vanhukset emme välitä. Hoidamme kasvimaata, lypsämme vuohta, ruokimme koiraa ja kissaa ja leivomme leipää.
– Miten päädyitte Odessaan?
– En tiedä millä pelillä lopulta tulimme... Tiedän vain, ettei minulla enää ole kasvimaata, vuohta, koiraa eikä kissaa. Kun talon lähellä alkoi paukkua, en jäänyt tällä kertaa makamaan lattialle. Menin katsomaan, kuka siellä ampui, me vai he.
Pääsin ikkunaan, ja samassa ammus rysähti suoraan talooni, katto ja seinät romahtivat. Vain se seinä, jonka ikkunasta katsoin ulos, pysyi pystyssä. Korvani olivat lukossa, pääni soi, sydämeni hakkasi, olin likainen, pölyinen, järkyttynyt – mutta elossa. Joten meillä on toivoa. Hyvät ihmiset auttavat meitä: joku antaa hameen, joku vettä. Kiitos teillä tästä ruuasta! Ehkä se riittää siihen asti kun saan eläkkeen – jos saan sen tänne...
Näin saimme tuoda hieman valoa Zinaida Ivanovnan elämään ja auttaa häntä eteenpäin.
