Muut kielet:

"Ero seurakunnan nuorten ja muiden välillä on huikea!"

Mission Possible on jo usean vuoden ajan tukenut seurakunnan työtä Ihtimanin slummikaupunginosassa Bulgariassa. Annamme ruokatarvikkeita, vaatteita ja äitiyspakkauksia, jotta seurakunta voisi viedä apua ja evankeliumia niille, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa.

Pastori Hristo, itsekin slummissa kasvanut, opettaa seurakunnan perheitä ja nuoria osoittamaan hädänalaisille naapureilleen käytännön rakkautta.

"Leipä ja soppa myös avaavat sydämiä evankeliumin sanomalle."

"Nuorille on opetettava varhain,
mitä tarkoittaa elämä uskovana."

”Täällä lapsuusaika on lyhyt. Yritän opettaa lapsille jo varhain, mitä tarkoittaa olla Jeesuksen seuraaja ja uskova nuori. Se on välttämätöntä tässä ympäristössä."  

KUVA: Jutun kirjoittaja Daniela puhumassa äideille Ihtimanin seurakunnassa, kun jaoimme siellä äitiyspakkauksia.Takana pastori Hristo.

Romaniperheiden tyttöjä aletaan naittaa jo jopa 13-14 -vuotiaina. Heidän elämänsä suurin päämäärä on hääjuhla, jossa he ovat kuin prinsessa kolme päivää… Mutta sen jälkeen alkaa ankea arki.

Nuorilla, jotka eivät ole käyneet koulua loppuun, on suuria vaikeuksia työn löytämisessä ja perheen elatuksessa. Usein teini-ikäisen, hennon ja aliravitun äidin ensimmäinen raskaus päättyy keskenmenoon. Aviomiehellä on tuolloin "oikeus" ajaa vaimo talosta pois.

Pettyneet, toivottomat nuoret, päätyvät helposti rikollisten ryhmien ja prostituutiorenkaiden uhreiksi.

"Ero uskovien ja muiden nuorten välillä on huikea",
pastori sanoo.

"Autan Herraa!"

Metodi (kuvassa vasemmalla) täyttää pian 13. Hän on yksi slummin lapsista, joiden elämä, arvot ja suunnitelmat ovat erilaisia kuin suurella osalla hänen ikätovereitaan.

Metodi on nuorin kolmesta veljeksestä. Niin kauan kuin hän muistaa, perhe on ollut mukana seurakunnassa.

Vanhemmat toivovat hänen saavan kunnollisen ammatin, ja hän opiskelee ahkerasti saadakseen hyviä arvosanoja.

Joka kerta kun olemme käyneet Ihtimanissa, Metodi on ollut auttamassa ruuanjakelussa ”Ihtimanin enkeleiden” eli seurakunnan ateriapartion mukana. Nytkin hän tuli mukaan kaverinsa kanssa purkamaan tarvikekuormaa autostamme ja kantamaan leipälaatikoita ja ruokasäkkejä.

"Miksi olet aina mukana?" kysyin häneltä.
"Autan Herraa!" poika vastasi,
ikään kuin se olisi maailman luonnollisin asia.

DANIELA ENTSHEVA, BULGARIA