Kun ylittää Ukrainan rajan huomaa pian, että maa on sodassa. Sotilasvartiopisteet kertovat tästä ja kaikkialla on julisteita ja bannereita, joiden tekstit viittaavat sotaan. Taivaan rannassa voi nähdä savupatsaita ja ilmahyökkäyssireeni soi lähes joka yö. Meitä tämä hätkähdyttää, mutta ukrainalaisille – Mission Possiblen tiimimme mukaan lukien - sodasta on tullut arkea, jonka keskellä elämä ja työ jatkuu.

Polttopuita perheille

Päivän valjettua Odessan tiimimme – työntekijämme Tanja, Dima, Snezanna ja Igor sekä heidän lisäkseen kolme nuorta vapaaehtoistyöntekijäämme Nikita, Jana ja Angelika - lähtee Povstansken ja Maioryn kyliin toimittamaan polttopuita perheille. Heti sodan alettua Mission Possible käynnisti hätäapuohjelman Odessan alueen syrjäkylissä asuvien perheiden auttamiseksi. Ruoka-apulaatikoita, vaatteita ja polttopuita on jaettu kymmeniin kyliin. Vaikka tämä syksy on ollut Ukrainassa poikkeuksellisen lämmin, niin talvi lähestyy ja sen myötä avun tarve kasvaa.

Tanja, Ukrainan työmme johtaja, on tilannut 150 kuutiota polttopuita 50 perheelle. Kylien sosiaalitoimi on valinnut nämä perheet, joiden avun tarve on kaikkein suurin. "Heille kodin lämmitys on ylivoimainen kustannus", Tanja kertoo. "Yksi kuutio polttopuita maksaa yli 50 euroa ja perheet tarvitset ainakin 10-12 kuutiota koko talveksi." Tänään suunnitelmissa on jakaa polttopuita kahden kuorma-autolavallisen verran.

Heti kun tiimi saapuu Povstanken kylään, lapset juoksevat Tanjan luo. Kaikki tuntevat hänet, sillä tiimimme vierailee kylässä viikoittain. Mission Possible on jo vuosia tehnyt säännöllistä työtä neljässä Odessan alueen syrjäkylässä, ja tämä on yksi niistä. Joka viikko tiimimme vierailee näissä kylissä pitämässä lapsille raamattukerhoa. Kerhossa on aina jokin Raamatun opetus ja mukavaa yhteistä tekemistä. "Milloin kerho taas on?" lapset kysyvät. "Tänä torstaina", sanoo Tanja ja lapset hymyilevät hänelle vastaukseksi.

Omaisten hätä

Kun kuljettaja heittelee polttopuita kuorma-autosta Alonan pihalle, Alona kertoo tarinaansa. Hänen miehensä on sodassa eturintamalla ja hän yksin kotona heidän neljän lapsensa kanssa. ”Mieheni on 46-vuotias. Hän ei voinut jäädä kotiin istumaan, kun nuoret pojat ovat puolustamassa kotimaataan. Rukoilen rauhaa joka päivä”, kertoo Alona. Lapset käyvät Mission Possiblen raamattukerhossa. ”Kiitos paljon siitä, että huolehditte lapsistamme. Kylällä ei ole muuta tekemistä. Mutta te opetatte heille kaikenlaisia ​​asioita ja järjestätte heille hauskoja asioita. Lapsemme puhuvat edelleen kesäleiristä.” Alona on hyvin kiitollinen kaikesta saamastaan avusta.

Iäkäs Anja, ”babushka”, asuu kauempana. Hänellekin tiimimme vie polttopuita tulevan talven varalle. "Te olette minun pelastajani. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka itse järjestäisin polttopuita talveksi", Anja kiittelee vuolaasti. Kun Tanja kysyy hänen vointiaan, hän alkaa itkeä. Anja kertoo juuri kuulleensa, että hänen sukulaisensa on kateissa, ja hän pelkää pahinta. Tanja kuuntelee ja lohduttaa Anjaa.

Näissä Odessan alueen syrjäisissä kylissäkään sota ei ole kaukana. On riipaisevaa keskustella ihmisten kanssa, jotka kokevat omissa perheissään sodan seuraukset ja vaikutukset. Tuntuu hyvältä, että heillä on nyt polttopuita talven varalle. Nyt heillä on ainakin yksi huolenaihe vähemmän.

Raamattukerhossa Maioryn kylässä

Lapset tien varrella vilkuttavat, kun pakettiautomme saapuu Maioryn kylään. Joka viikko tiimimme vierailee kylässä pitämässä raamattukerhoa. Kunta on antanut klubirakennuksen kerhon käyttöön, mutta kun sää on hyvä, kuten tänään, kerho järjestetään ulkona.

"Sodan syttyessä lasten ohjelmamme keskeytettiin hetkeksi", Tanja kertoo. ”Aloitimme sitten hätäapuohjelman Maioryssa ja sitä ympäröivissä kylissä. Joka kerta kun kävimme kylässä, lapset kysyivät meiltä, milloin lastenkerho alkaa taas. Ja heti kun pystyimme, järjestimme lapsille taas toimintaa. Alkuun se jännitti, sillä myös Maioryyn on osunut rakettiohjuksia. Sitä ei halua tapahtuvan lastenkerhon aikana..." Hätäapuohjelman kautta olemme saaneet yhteyden moniin uusiin perheisiin, ja kerhossa käyvien lasten määrä on kasvanut.

Kun parkkeeraamme auton kerhorakennukseen eteen, siellä on jo iso porukka lapsia odottamassa. Jokaisella tiimiläisellä on oma tehtävänsä – yksi opettaa, toiset vastaavat leikeistä ja peleistä ja joku järjestää askartelutuokion. Näin homma pysyy hallinnassa lasten pursuessa intoa ja tekemisen iloa. Tiimi tekee työtään omistautuneesti ja lapset ovat hyvillään. "Kun näet kaikki nuo onnelliset lapset, unohdat hetkeksi sodan kurjuuden.", toteaa Tanja.

Kotimatkalla sodan ankara todellisuus on taas läsnä, kun ajamme hautausmaiden ohi ja näemme tuoreet haudat lippuineen. Niitä katsellessa sanat eivät riitä.

Meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa sodankin keskellä. Työ, mitä Mission Possible Ukrainassa tekee, on todella tärkeää. Tarve on suuri - ei vain konkreettisen avun tarve, vaan myös henkisen ja hengellisen avun tarve. Ihmiset etsivät Jumalaa sodan mielettömyyden ja kärsimyksen keskellä. Me voimme viedä näille ihmisille apua ja evankeliumia ja olemme kiitollisia, että saamme tehdä niin.

Sinäkin voit olla viemässä apua ja evankeliumia lapsille, perheille ja vanhuksille Ukrainassa. Anna lahjasi, kiitos!