Muut kielet:

 ”Auttakaa tätä tyttöä! Hän sai vauvan, mutta ei tiedä, miten sitä pidetään sylissä, milloin sitä ruokitaan ja mistä saa syntymätodistuksen. Hän ei tiedä mitään!”

Tällaisen viestin turvakotimme työntekijä sai erään venäläisen sairaalan synnytysosastolta. Viestin lähettäjä oli 18-vuotiaan Katjan huonetoveri. Katjasta oli muutama päivä aiemmin tullut pienen tyttövauvan äiti.

Katjalla ei ollut ollut äidin mallia. Hän oli kasvanut orpokodissa kuten myös vastasyntyneen vauvan nuori isä. Kummallakaan ei ollut kokemusta huolehtivista ja rakastavista vanhemmista, ja nyt heidän tehtävänsä olisi olla äiti ja isi pienelle tytölle.

Viranomaiset harkitsivat vakavasti vauvan huostaanottoa lastenkotiin suoraan synnytyslaitokselta.

Lopulta Katja kuitenkin kotiutettiin sairaalasta vauvan kanssa. Lapsi sai nimen Dasha. Koti oli pieni yhden huoneen asunto.

Perhetyön tiimimme vieraili pian heidän luonaan ja vei Katjalle äitiyspakkauksen. Se tuli suureen tarpeeseen.

Juteltuamme tarjosimme Katjalle mahdollisuutta tulla vauvan kanssa asumaan alkuun luoksemme turvakotiin.

Katja asui kanssamme kolme kuukautta. Tuona aikana  neuvoimme ja autoimme häntä kasvamaan äitiyden taidoissa ja huolehtimaan Dashasta.

Lapsi kasvoi ja vahvistui. Dashan isä sai töitä rakennusliikkeestä, ja perheen tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta.

Koitti päivä, jolloin Katja ja Dasha palasivat kotiin. Perhepartiotiimimme käy heidän luonaan viikoittain, ja näemme heitä myös seurakunnassa, missä Katja alkoi kanssamme käydä asuessaan turvakodissa.

Nuoren perheen pieni koti on siisti. Katjan yöpöydällä on lasten Raamattu.

Äitinsä sylistä Dasha katsoo maailmaa suurin ja avoimin silmin. Katja hymyilee – kaikki on nyt hyvin.