"Nyt voin taas mennä kouluun!"

Joka syksy koulujen alkaessa jaamme vähäosaisten perheiden lapsille uusia koulutarvikkeita ja vaatteita – slummikylissä Bulgariassa, kriisiperheille ja turvakotien lapsille Venäjällä, köyhiin perheisiin Ukrainassa ja Albaniassa. Koulunkäynti on lapsille ovi parempaan elämään ja tulevaisuuteen ja uudella koulurepulla tai kengillä voi olla lapselle ja hänen koulunkäynnilleen suurempi merkitys kuin aavistammekaan. Tärkeä tuki lapsen koulunkäynnille on myös se apu, jota annamme hänen perheellensä. Silloin lapsi saa keskittyä omaan elämäänsä eikä hänen tarvitse kantaa perheensä taakkoja pienillä harteillaan.

KUVA: Jekaterinburgin turvakodin lapset ja nuoret reppujen ja koulutarvikkeiden ostoreissulla vuosi sitten.
Isakin rikkinäinen reppu
Isak on 12-vuotias romanipoika, joka on kasvanut köyhyyden keskellä. Hänen äitinsä ei osaa lukea eikä kirjoittaa ja isäkin on saanut hyvin vähän koulutusta. Isak haaveilee hyvästä elämästä. Siksi hän haluaa käydä koulua. Hän ymmärtää, että koulunkäynti on ponnahduslauta parempaan elämään.
”Eräänä kylmänä ja sateisena päivänä tapasin Isakin kadulla. Hän oli tulossa koulusta, joka sijaitsee pikkukaupungissa lähellä hänen kotikyläänsä.”, kertoo Ivan Ivanon, työntekijämme Bulgariasta. ”Isak on minulle tuttu poika ja olin iloinen nähdessäni hänet. Hän tervehti minua hymyillen ja kysyi sitten kylmissään, saisiko minulta kyydin kotiin.”
Autossa Isak alkoi jutella Ivanille koulusta ja onnistumisistaan. Kun Ivan kehui Isakia ja kertoi olevansa ylpeä hänestä, tämä yllättäen vaikeni. Hetken päästä Isak sanoi: "Pastori, viikko sitten en halunnut mennä kouluun. Minua hävetti, sillä reppuni oli revennyt ja muut lapset pilkkasivat minua. Pyysin äitiä olemaan viemättä minua kouluun, mutta hän sanoi, ettemme voi valehdella, että olen sairas, koska valehtelu on syntiä. Äitini korjasi repun ompelemalla, mutta siitä näki, että se oli revennyt. Meillä ei ollut varaa ostaa uutta reppua. Rukoilin Jumalaa ja tiesin, että hän kuuntelee. Sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen sinä tulit luokseni. Et tiennyt rikkoutuneesta repustani, kun kerroit, että sinulla on minulle erityinen lahja Jumalalta. Sitten annoit minulle tämän repun. Se merkitsi minulle hyvin paljon. Minä en ole enää häpeissäni ja voin käydä koulua!”

KUVA: Isak ja uusi reppu
”Nämä Isakin sanat koskettivat syvälle sydämeeni. Uusi reppu tai kengät tai pusero – ei ole kyse vain koulutarvikkeista ja vaatteista, vaan siitä, ettei lapsen tarvitse hävetä itseään ja köyhyyttään. Kun hänellä on kunnon välineet, hän voi mennä kouluun hyvillä mielin!”
Diman liian suuret huolet
Diman koti oli turvaton paikka. Vanhemmilla oli monenlaisia ongelmia ja isäpuoli oli väkivaltainen. Isosisko lähti 17-vuotiaana pois kotoa, mutta 13-vuotiaalla Dimalla ja hänen neljällä nuoremmalla sisaruksellaan ei ollut muuta paikkaa, minne mennä.
Diman koulu alkoi mennä huonommin. Hän oli huolissaan pikkusisaruksistaan ja Oksana-äidistään ja jätti usein oppitunteja väliin, koska koki, että hänen oli autettava äitiään ja huolehdittava sisaruksistaan.
Tilanne kotona vain paheni. Lopulta Oksana, Dima ja hänen pikkusisaruksensa muuttivat pois kotoa Asbestin kuntoutuskeskukseemme. Kun riidat loppuivat, äiti sai apua ja tukea itsensä ja pienten huolenpitoon eikä tarvinnut enää pelätä, Dimankin elämä muuttui. Jatkuva stressi väistyi, Dima rauhoittui ja palasi kouluun.

KUVA: Dima esittelee saamiaan kunniakirjoja opintoryhmiin osallistumisesta.
Diman numerot alkoivat parantua jo monissa aineista hänestä tuli luokkansa paras. Hän viihtyy koulussa hyvin ja on saanut sieltä myös hyviä ystäviä. Nyt Dima saa keskittyä oman elämänsä ja tulevaisuutensa rakentamiseen ilman pelkoa ja aikuisten huolia harteillaan.






