Nina-mummin toinen sotatalvi: Suru-uutisia ja polttopuita
BERT DOKTER, Mission Possiblen Hollannin sisaryhdistyksen toiminnanjohtaja
Lokakuun lopussa matkustin Ukrainaan tiimiämme tapaamaan ja vietin siellä muutaman päivän heidän kanssaan. Sää Ukrainassa oli tuolloin vielä leuto, mutta aloitimme jo silloin polttopuiden jaon Odessan alueen syrjäkyliin, jotta lähestyvän talven kylmyys ei pääsisi yllättämään. Saimme kylien johdolta tiedot kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ja eniten apua tarvitsevista asukkaista. Kun sotakuntoiset miehet ovat rintamalla, kylissä ovat jäljellä naiset, lapset, sairaat ja vanhukset. Köyhimmillä ei ole mitään mahdollisuutta hankkia lämmityspuuta talveksi.
Nina-mummia tapaamassa
Nina-mummi oli yksi viimeisistä nimistä polttopuiden jakolistalla. Hän jo odotti meitä talonsa edessä. Nina on asunut Mirnojen kylässä koko ikänsä. Sen nimi tarkoittaa ”rauhaa”. Mutta rauhaa ei täällä ole ollut kahteen vuoteen. Kylään on osunut monta kertaa, kun läheistä sähköasemaa on pommitettu.
Ainoa poika kaatui sodassa
Äskettäin Nina sai uutisen, jota yksikään äiti ei halua kuulla. Hänen ainoa poikansa, 40-vuotias Juri, oli menehtynyt rintamalla.
”Hän kuoli pommi-iskussa Hersonin lähellä. Vasta kun oli varmaa, että se oli hän, minulle ilmoitettiin asiasta. Vähän ennen sitä hän oli lähettänyt minulle kirjeessä kuvansa. Joku oli piirtänyt sen. ’Muistoksi minusta’, hän kirjoitti. Vastasin hänelle: ’Mitä sinä puhut, tulet pian kotiin’. Tuota kuvaa käytimme hautajaisissa... Olen iloinen, että sain nähdä hänen ruumiinsa. Useimmilla äideillä ei ole sitä mahdollisuutta. Juri oli erittäin pidetty. Hautajaisten aikana kaikki seisoivat tien varrella lipun kanssa koko matkan taloltamme hautausmaalle.”
Jurilta jäi vaimo ja neljä lasta. He lähtivät evakkoon ulkomaille sodan sytyttyä.
”Mutta he soittavat minulle säännöllisesti. Vuoden alussa he ovat tulossa tänne”, kertoo Nina. Tämä lohduttaa häntä hänen surussaan. Myös se auttaa, että hän saa puhua surustaan Tanjalle, joka kuuntelee, kun Nina purkaa hänelle sydäntään.
Nina ei ole työkykyinen muttei saa vielä eläkettä
Nina kasvatti poikansa yksin tehden työtä siivoojana. Enää hän ei kykene ruumiilliseen työhön, mutta on vielä liian nuori saamaan eläkettä. Poika auttoi häntä tuloillaan, mutta nyt Ninalla ei ole mitään tukea. Polttopuut ovat hänelle valtava apu ja hän kiittikin meitä niistä moneen kertaan.
”Raamatusta saan toivoa.”
Nina oli myös hyvin iloinen saamastaan Raamatusta. ”Onko teillä myös lastenraamattuja lastenlapsilleni?” hän kysyi ja ilahtui saadessaan sellaisen. ”Raamattu antaa iloa ja toivoa. Lapsenlapseni tarvitsevat sitä myös”.