"Kukaan ei välitä meistä"
Loppukesästä Jekaterinburgin sosiaaliviranomaiset pyysivät meitä ottamaan joksikin aikaa turvakotiimme 16-vuotiaan Slava-pojan, joka kuljeskeli ympäri vähävaraisten ihmisten asuntolaa pyytäen asukkailta ruokaa. Slava asui äitinsä kanssa tässä asuntolassa, mutta äiti oli ollut jo kuukauden ajan jossain juomaretkellä. Poika oli turvakotiimme tullessaan sairas, nälkäinen ja uupunut.
Aivan yksin
”Olen väsynyt tähän elämään äidin kanssa... Lähdimme pois kotikaupungista, jossa meillä oli asunto, ja vuokrasimme täältä asuntolahuoneen. Äiti on jotenkin epäonninen, hän sotkeutuu aina typeriin juttuihin. Miehet pettävät häntä, käyttävät hyväkseen ja sitten jättävät. Hän sai työpaikan, mutta palkkaa ei maksettu. Kun hän turhautuu, hän alkaa juoda. Minä en pysty koko ajan vahtimaan häntä ja vetämään jostain ulos. Kouluakin pitäisi käydä... Tuntuu, että olemme yksin ja kukaan ei välitä meistä”, poika purki meille sydäntään.
Avuton äiti
Veimme Slavan sairaalaan perusteelliseen tarkastukseen. Menimme sitten asuntolaan etsimään äitiä. Hän oli palannut sinne, ja löysimme hänet karmeasta huoneeta makaamassa puolitajuttomana likaisella sohvalla. Soitimme päihdehoitokeskukseen ja maksoimme ensiavun, ja hänet saatiin virkoamaan.
Seuraavana päivänä kun kävimme äitiä katsomassa, tilanne oli taas pahentunut: hän oli kaatunut ja murtanut reitensä. Autoimme hänet asuntolan yhteiseen suihkuun, pesimme ja puimme uusiin vaatteisiin (hän ei ollut peseytynyt koko aikana) ja soitimme ambulanssin.
KUVA: Tiimiläisemme taluttavat Slavan äitiä asuntolan suihkuun.
Meidän oli kirjaimellisesti suostuteltava lääkäri viemään hänet sairaalaan. Arvelumme reisiluun murtumasta oli oikea ja jalka laitettiin kipsiin kuukaudeksi.
”Miksi autatte tuntemattomia?”
Kun hoidimme äitiä asuntolassa, monet asukkaat tulivat ulos huoneistaan, katselivat meitä ihmeissään ja kysyen, keitä me olemme, kuka tämä alkoholistinainen on meille ja miksi teemme tämän. Sitten he totesivat, että maailmassa on vielä hyviä ihmisiä ja ”Jumala palkitsee tämän teille satakertaisesti”. Ymmärsimme miksi Slava sanoi, että hän tuntee olevansa yksin.
Uskomme, että äidille ja pojalle alkaa nyt uusi aika. Slava asuu toistaiseksi turvakodissamme. Kun äiti tervehtyy, etsimme hänelle työtä ja autamme heitä pääsemään tästä tilanteesta ulos.
