SNIZAHA BAIEVA-NAVROTSKA, UKRAINA

Ukrainassa ihmisten kärsimykset jatkuvat niin sota- kuin kotirintamalla. Toivo ja pelko vuorottelevat. Sodan päättymistä ja rauhaa odotetaan yhä hartaammin, mutta rauhanneuvotteluyrityksiltä ei uskalleta odottaa paljoakaan. 

Työmme Odessan alueella on jatkunut normaalisti. Järjestämme naisten tapaamisia kerran kuussa kolmessa kylässä, ja lasten raamattukerhot kokoontuvat viikoittain neljässä kylässä. Jaamme ruokatarvikkeita ja muuta apua kaikkein köyhimmille perheille.

Järkyttävät asuinolot

Vierailimme äskettäin kodissa, joka hätkähdytti meitä, vaikka olemme nähneet paljon kurjuutta. Saavuimme peltojen ja laidunmaan ympäröimään pihaan, jolla sijaitsi vanha, ränsistynyt rakennus. Oven avasi perheen isoäiti kainalosauvaan nojaten. Hänen toinen jalkansa on amputoitu.

Astuimme sisälle kotiin, joka vaikutti pikemminkin navetalta. Siellä oli yksi asuinhuone, josta avautui näkymä toiseen, karjan asuttamaan tilaan. Kalsea huone oli vaatimattomasti kalustettu: kylmät, korkeat betoniseinät, sänky, tuoli, pöytä ja yksi lavuaari. Minkäänlaista kylpyhuonetta ei ollut.

Sisällä tapasimme noin 10-vuotiaan kehitysvammaisen tytön ja hänen äitinsä. Tytär on pienen lapsen tasolla ja käyttää vaippoja. Hän oli peiton alla, aikuisilla oli takit päällä. Sisimmässäni järkytyin perheen tilanteesta ja epäinhimillisistä oloista, vaikka kätkin sen heiltä. En tule unohtamaan tätä kotia koskaan!

Ruokaa, polttopuita ja hyvää sanomaa

Toimme perheelle polttopuita, kaksi laatikollista ruokaa sekä Raamatun ja hengellistä kirjallisuutta. Tuomisemme ilahduttivat heitä ja tulivat suureen tarpeeseen.

Perheen lähes kaikki rahat menevät vuokran maksamiseen eikä ruokaan jää tarpeeksi. Tuomamme ruoka ja polttopuut auttavat perhettä pitämään jonkin aikaa kotinsa lämpimänä ja syömään riittävästi. Jatkamme heidän auttamistaan.

Kiitos teille kaikesta tuestanne, jolla autatte meitä auttamaan niin tätä perhettä kuin monia muitakin heidän kaltaisiaan ahdingossa eläviä ihmisiä ja viemään heille evankeliumia!

KUVA: Jutun kirjoittaja Snizana, Odessan tiimimme työntekijä, jakamassa lastenraamattuja.

”Jumalassa on toivomme ja tulevaisuutemme”

”Sota on särkenyt monta perhettä ja ihmistä. Ukrainassa jokainen tuntee jonkun perheen, joka on menettänyt isän tai muun jäsenen tai jossa joku on vammautunut loppuelämäkseen. Paljon on myös henkisistä traumoista kärsiviä”, kertoo Snizana, Ukrainan tiimimme nuori työntekijä.

”Vaikeinta on nähdä, miten sota on vaikuttanut lapsiin ja nuoriin. Rakkaiden omaisten ja ystävien menetys, jatkuva pelko ja ahdistus läheisten ja itsensä puolesta sekä epävarmuus tulevasta ovat sammuttaneet elämänilon ja uskon tulevaisuuteen.” 

Snizana tietää, mistä puhuu, sillä hän on kohdannut paljon lapsia ja nuoria sodan aikana ja hänen oma puolisonsa ja isänsä ovat rintamalla.

KUVA: Snizana auttamassa lapsia askarteluissa raamattukerhossa.

”Maamme lapset ja nuoret tarvitsevat Jumalaa enemmän kuin koskaan!”

”Maamme tulevaisuus on tämän sukupolven varassa. Meidän vallassamme ei ole sytyttää iloa ja toivoa lapsen sydämeen, mutta voimme halata häntä, rohkaista, ja kertoa hänelle Jeesuksesta.”

”Rukouksemme on, että lapset tulisivat tuntemaan Jumalan ja Hänen rakkautensa, kun he kuulevat Hänestä kerhoissamme ja lukevat saamistaan Raamatuista Jeesuksesta. Jumala voi sytyttää heidän sydämiinsä valon ja tehdä heistä siunauksen ja toivon kantajia tämän raunioituneen maan keskelle. Rukoilkaa siksi kanssamme maamme lasten ja nuorten puolesta!”