Muut kielet:

Olemmeko varmasti Euroopassa?

- Olen nähnyt paljon jakaessamme äitiyspakkauksia eri puolella Bulgariaa, mutta tämä valtavan kokoinen slummi, ”Toivo”, hätkähdytti silti.

Se on kuin oma maailmansa Slivenin kaupungin sisällä. Suuri osa 70 000 asukkaasta on muslimeja. Tuntui, kuin olisimme siirtyneet Euroopasta jonnekin Aasiaan.

Slummin sisäosiin ei päässyt autolla. En koskaan unohda kävelyä alueen halki seuraten äitiyspakkauksilla lastattua kärryä, jota seurakunnan miehet työnsivät epätasaisia katuja pitkin.

Lapset istuivat ja leikkivät likaisilla kaduilla

Roskaiset kujat kävivät yhä kapeammiksi. Seinänvierustoilla oli isoja jätekasoja, laatikoita, myyntikojuja. Veden täyttämän syvennyksen kohdalla kärry kallistui uhkaavasti, hyvä etteivät laatikot pudonneet kyydistä.

Ihmisiä oli valtavasti. He istuivat kadulla, myivät, ostivat, juttelivat. Lapset myivät muovimukeista mulperimarjoja ja kriikunoita, joita kasvaa villeinä teiden varsilla. Pienemmät leikkivät lian ja pölyn keskellä. Pojat rämistivät potkulaudalla siellä missä oli tilaa. Yksi pelotteli tyttöjä kuolleella pululla.

Kapea ovi seinässä

Yhtäkkiä kärry pysähtyi seurakunnan lähes huomaamattoman sisäänkäynnin eteen. Oven päällä oli laatoista tehty risti. Sali oli täpötäynnä äitejä lapsineen. Pastori oli työssä, mutta hänen tomera vaimonsa avustajien kanssa piti langat käsissään. Sisään pääsivät vain listalla olevat äidit.

Meillä oli kaksi kärrylastia pakkauksia, yli 30. Puoli vuotta aiemmin jaoimme täällä 60 pakkausta.

”Älkää antako kadun kasvattaa lapsianne.”

”Opettakaa lapsillenne pienestä pitäen, mikä on oikein – muuten katu opettaa heitä”, Bulgarian työmme johtaja Rumen Ivanov puhui äideille. ”Paras paikka perheelle ja lapsille on täällä seurakunnassa.”

Kun olimme esitelleet pakkauksen sisällön, kutsuimme äidit nimeltä eteen vastaanottamaan omansa. Meihin kaikkiin teki vaikutuksen heidän kaunis käytöksensä. Helteestä ja ahtaudesta huolimatta kukaan ei ollut hermostunut eikä etuillut.

KUVA: Irina-äiti pienen vauvansa Borisin kanssa. Takana työntekijämme, hänkin nimeltään Irina.

Seurakunnat ovat alueen valopilkkuja

32-vuotias pastorin vaimo Radka, neljän tyttären äiti, näyttää seurakunnan naisille hyvää esimerkkiä. Hän on miehensä kanssa tehnyt työtä tässä ankeassa paikassa 11 vuotta, ja se on tuonut hedelmää.

Alueella on muitakin pieniä seurakuntia. Niiden työntekijöitä oli tullut mukaan tapahtumaan.

”Ongelmien ydin täällä on lukutaidottomuus, koulun jääminen kesken ja liian aikaiset avioliitot”, eräs heistä kiteytti. ”Kaupunki ei pysty tekemään juuri mitään tämän alueen hyväksi. Tänne ei edes pääse ambulanssilla. Viranomaiset toivovat vain, että asukkaat eivät ala tulla täältä ulos... Huumeiden käyttö on lisääntynyt. Lasten hyväksi tehtävä työ seurakunnassa on erittäin tärkeää.”

Näitä ongelmia oli tässäkin ryhmässä. Äitien joukossa oli lukutaidottomia. Kärryjä työntänyt nuorimies valitti, ettei saa mitään työtä, kun on käynyt koulua vain muutaman luokan.

”Minun sydämelläni on halu opettaa ihmisiä lukemaan”, sanoi eräs seurakunnan työntekijä.
”Mission Possiblella on syksyllä lukuopettajakurssi, kutsumme sinut sinne”, Rumen sanoi hänelle.

Mitä me voimme tehdä?

Tämä slummi on ollut tällä paikalla vuosikymmeniä ja tulee varmasti olemaan vielä kauan. Mutta voimme varustaa ja auttaa siellä olevia seurakuntia levittämään apua ja evankeliumia ja ohjaamaan perheitä ja lapsia oikealle tielle.

Mieleen tulevat Jeesuksen sanat Paavalille: ”Minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.”

Voit auttaa äitiyspakkausten levittämisessä osallistumalla vauvanvaatekeräykseen ja kattamalla ohjelman kuluja.
Yhden pakkauksen kokonaiskustannukset ovat noin 50 euroa. Kiitos avustasi! 

mp.org/fi/lahjoita
Äitiyspakkausten viite 7773 

Kuvassa jutun kirjoittaja Mirjami Ivanov puhumassa äideille Slivenin slummin seurakunnassa Bulgariassa. Takana vasemmalta pastorin vaimo Radka, kaksi avustajaa, Mission Possiblen Bulgarian työn johtaja Rumen ja työntekijämme Irina.