Muut kielet:

KUVA: Mirjami (vas.) ja Ignat Ivanov, Päivi Ranta (oik.) ja aktiivisia vapaaehtoistyöntekijöitä Suomesta ja Ruotsista

IGNAT IVANOV, Mission Possiblen kansainvälinen koordinaattori

Jokin aika sitten pyysimme työmme ystäviä lähettämään kertomuksiaan siitä, miten ovat tulleet mukaan Mission Possiblen työhön. Niitä on ollut mukava lukea! Kirjeet kertovat meille siitä, että Jumala valmistaa ne, jotka palvelevat työkentällä, samoin kuin ne, jotka ovat tukijoukoissa ja rukoilijoina.

Jumalalla on verkosto ympäri maailman!

Mission Possiblen kohdemaiden tiimeihin kuuluu 70 työntekijän lisäksi n. 400 vapaaehtoista, jotka auttavat turvakodeissa, leireillä, äitiyspakkausohjelmassa jne. Tänä kesänä oli mukana avustajia Suomesta, Ruotsista, Hollannista ja USA:sta. Järjestimme Bulgariassa toista kertaa kansainvälisen nuorten evankeliointimatkan. Esitykset, puheet, laulut ja leikit olivat suuri siunaus kylien lapsille ja perheille, joista monet kuulivat evankeliumin ensimmäistä kertaa.

KUVA: Nuoret opettivat lapsille lauluja evankeliointimatkalla Bulgarian kylissä.

Jo monta vuosikymmentä jatkuneeseen työhömme on tarvittu tuhansien ihmisten uhrauksia ja vaivannäköä.  Lämmin kiitos ystävyydestäsi ja tuestasi, ja siunausta tehtäviisi Jumalan verkostossa!

KATKELMIA KIRJEISTÄ TYÖMME YSTÄVILTÄ

Siitä on jo yli 10 vuotta, kun sain kirjeen, jossa kerrottiin Mission Possiblen toiminnasta, ja minuakin kehotettiin tukemaan tätä työtä. Siitä lähtien olen mielenkiinnolla seurannut monien selviytymistarinoita. Kaikki tämä on ollut hyvin koskettavaa. Kun yksi pieni ihminen saa avun, kohta hän itsekin on auttamassa muita. Tätä tekee Jumalan rakkaus. - Mirjami Huhtilainen

Nuoruudessa rukoilin, että Jumala antaisi minun auttaa kärsiviä lapsia. Mielessäni näin itseni pitämässä sylissä AIDS-orpoja Afrikassa tai nostamassa viemäreistä katulapsia Venäjällä. Kerran eräs henkilö rukoillessaan puolestani sanoi, että tehtäväni on Suomessa. Olin ehkä hieman pettynyt silloin, mutta nyt tiedän, että Jumalan suunnitelmat ovat meille parhaat. Olen iloinen, että saan täältä koti-Suomesta käsin olla tukemassa sekä varallisesti että rukouksin sitä hienoa työtä, jota Mission Possible tekee. Minulle on tärkeää, ettei työ ole vain humanitääristä, vaan myös hengellistä, sillä evankeliumi on arvokkainta, mitä voimme ihmisille antaa. On rohkaisevaa lukea uutiskirjeistä siitä, miten ihmisten elämät saavat muuttua, he löytävät toivon ja tulevaisuuden. - Johanna Martikainen

Seurakunnassamme vierailivat 1990-luvulla Mirjami ja Ignat Ivanov ja kertoivat työstä katulapsien auttamiseksi. Se oli koskettavaa. Aloimme perheenä rukoilla työn puolesta ja antaa sen, mitä pystyimme. Puoliso kuoli. Pienellä summalla olin vuosittain mukana rukoillen ja kerroin toisillekin mitä olin lukenut lehdestänne. Nykyisin saan sähköpostissa viestinne. Se on helppo lähettää eteenpäin, kuka haluaa ottaa vastaan. On ollut ilo lukea monia rohkaisevia kertomuksia. Tiedän, että kaikilla ei ole varaa antaa rahaa, mutta hekin rukoilevat ja siunaavat teitä ja heitä, joista lehdessänne kerrotaan. - mummo

Olin Bulgariassa käymässä v. 1993. Minua kosketti syvästi resuinen poikajoukko, joka juoksi kadulla perässäni ja kerjäsi rahaa. Mietin miten voisin auttaa noita lapsia. Rukoilin heidän puolestaan. Muuta en voinut.  Vuosia myöhemmin ystävä kertoi avustavansa rukouksin ja taloudellisesti Mission Possible järjestöä. Tajusin että avun kohteena on juuri nuo samat resuiset lapset Sofian kaduilla. Tilasin Mission Possible uutiskirjeen ja tulitikkuja joissa oli katulasten kasvoja. Olin niin iloinen, että katujen kasvatit ovat saaneet Mission Possiblen kautta kodin ja hengellistä ravintoa. Iloitsin myös siitä, että rukoukseni oli kuultu ja pääsin tärkeään työhön mukaan. - Sari Saarinen

Olimme Helluntaiheräyksen kesäkonferenssissa muistaakseni v. 1995, kun lähetysteltassa kiinnittyi huomioni tulitikkulaatikoihin teemalla ”pieni tulitikkutyttö”. Esittelypöydän takana seisoi ystävällisen näköinen nuorehko tummahiuksinen nainen, joka kertoi kerättävän varoja Venäjän katulapsityölle. Minulla oli ystäviä Venäjällä, opiskelin venäjää erilaisilla kursseilla ja kiinnostuin kovasti tästä työstä. Keskustelimme hetken, ostin ja otin myyntiin tulitikkuja. Aloin saada uutiskirjeitä. Ne olivat vaatimattomia ja kovin ”harmaita”, mutta asia niistä selvisi hyvin. Sydän pysyi lämpimänä katujen putkistoissa lämmitteleville lapsille. 

Vuosina 2007-2008 olin työssä Pietarissa Suomen konsulaatissa. Pietariin lähtiessäni muuttokuormaani tuotiin uusia lasten kenkiä toimitettavaksi Mission Possiblen Pietarin lastenkotiin. Jonain viikonloppuna lähdin käymään lastenkodissa ja sain tutustua hieman paremmin paikkaan, henkilökuntaan ja lapsiinkin. Myöhemmin vakinaisesta työpaikastani Lapinlahdelta muutama työkaverini halusi tulla käymään luonani Pietarissa. Mikä ilo se olikaan! Mieleenpainuvin kokemus kollegoilleni oli käynti Mission Possiblen lastenkodissa sekä retki, jonka teimme eräälle syrjäiselle metroasemalle Mission Possiblen autolla. Mukanamme oli lämmin ateria lapsille, joita ilmestyi kuin maan uumenista tyhjännäköiselle kentälle auton tullessa paikalle ruokineen. - Anja Rissanen

Mission Possiblen työ on kiinnostanut minua, erityisesti maatila Venäjällä - siellä kait kuntoutettiin huumeista vieroitettuja nuoria - sekä äitiyspakkaukset. Noin 10 vuotta sitten olin aika paljon tyttäreni perheessä pk-seudulla. Lähialueella sijaitsi iso kierrätyskeskus, jossa tuli käytyä usein. "Laareista" löytyi mitä ihanimpia vauvanvaatteita. Keräsin niitä ja pesin tyttäreni asunnolla ja vein ne Nummelan kirpputorin keräyspisteeseen. Viime aikoina olen pysytellyt kotonani Keski-Pohjanmaalla. Täällä toimii kahden viikon välein lähetyspiiri, jossa on vetäjänä innokas, lähetystyötä rakastava henkilö. Muitten projektien lisäksi hän on myös kiinnostunut äitiyspakkauksista. Kerää ja ostaa kirpputoreilta vauvanvaatteita, pesee ja muutamien naisten kanssa lajittelemme ja täytämme täkkipussit listan mukaisilla vaatteilla sekä tarvikkeilla. Oikein mielenkiintoista työtä. - Laura Rauhala

Olin vierailulla Helsingin venäläisessä seurakunnassa -86 tai -87 vuoden kesällä. Tutustuin silloin siellä sydämelliseen persoonaan Ivoon! Hän ei tainnut vielä silloin olla Mission Possiblen työssä. Mutta jäi niin valtava luottamus mieheen, että jossain vaiheessa, kun hän tuli Mission Possiblen työhön, aloin heti tukemaan sitä työtä, koska koin sen todella tärkeäksi. Olen itse käynyt lukemattomia kertoja Venäjällä evankeliumin asialla venäläisen vaimoni kanssa. Näimme heti teidän työnne tärkeyden, joten olen puolisoni kanssa tukenut työtänne tauotta ja jatkamme sitä varmaankin niin kauan kuin Herramme tulee. - Olavi Alatalo