Joulun valoa epätoivoisille: Lenan tarina
Kuvassa Lena ja muut äidit turvakeskuksen joulujuhlassa.
”En tiedä, mitä tehdä, miten elämä voi jatkua... Tarvitsen apua!” – Puhelimesta kuului nyyhkytystä...
Kriisilinjamme yhden turvakotimme yhteydessä on toiminut kaksi vuotta.
Naiset soittavat meille hätätilanteessa väkivallan vuoksi tai kun ovat jo paenneet kotoa.
Soittaja oli Lena omasta kaupungistamme. Itkuisesta puheesta oli vaikea saada selvää.
– Oletko vaarassa? Missä olet?
Nainen rauhoittui hieman ja kertoi, ettei ollut välitöntä vaaraa.
– Minulla on kaksi lasta. Meillä ei ole ruokaa...
– Pääsetkö tulemaan keskukseemme? Saat meiltä elintarvikkeita.
Pieni ja hento Lena näytti pikemmin teini-ikäiseltä kuin 35-vuotiaalta. Hänellä oli suuret kyyneleiset silmät, puhe oli hiljaista, kädet ja pää tärisivät.
Hän sai vaivoin täytettyä tietonsa lomakkeeseen:
”Puoliso on hakannut minua ja sitten jättänyt minut ja 5- ja 9-vuotiaat tyttäret. Meillä ei ole rahaa eikä tukea sukulaisilta.”
Kokosimme perheelle ruokakassit.
– Miten saat nämä kotiin? työntekijämme Alina kysyi.
– Omalla autolla, mutta autatteko minua kantamaan ne sinne?
”Omalla autolla? Onko hän oikeasti hädässä?” Alina mietti.
Ongelmia ja epätoivoa on niin yhteiskunnan huipulla kuin ”tavallisten” ihmisten perheissä.
Lenan mies oli tunnettu urheiluvaikuttaja, jolla oli oma urheiluseura, rahaa ja mainetta. Mutta sitten hän löysi uuden naisystävän ja siirsi seuran tämän nimiin.
Lena jäi ilman tuloja, ja lisäksi mies muuttui väkivaltaiseksi...
Lena ei uskaltanut ilmoittaa poliisille ja häntä hävetti pyytää apua. Ahdistuksissaan hän kävi psykiatrin luona. Mutta vaikea tilanne jatkui, edes ruokaa ei ollut tarpeeksi.
– Sitten Lena löysi puhelinnumeromme.
Aloimme järjestää perheelle toimeentulotukia. Ne on nyt saatu kuntoon ja Lena neuvottelee miehensä kanssa järjestelyistä.
Autetusta on tullut auttaja.
Lena käy väkivallan uhreille tarkoitetussa ryhmässä. Hän on silminnähden muuttunut – rauhallinen ja keskittynyt.
Hänestä on lisäksi tullut vapaaehtoinen avustajamme!
Hän laittaa ruokaa äitien kokoontumisia varten, siivoaa, lajittelee vaatteita ja on kanssamme lähes joka päivä. Hän kyyditsee muita äitejä autollaan ja toimii lapsenvahtina.
Hän on sopinut kauneushoitolaa pitävän tuttavansa kanssa, että apumme piirissä olevat äidit saavat hiustenleikkuun maksutta.
Hän kertoo työstämme kaikille ja etsii sille tukea!
Lena käy seurakunnassa ja ihmettelee lämpöä ja rakkautta, jolla perhe on otettu siellä vastaan.
– Sitä olen miettinyt, kuinka teillä asiat onnistuvat näin hyvin. Ja kuinka jaksatte tehdä tätä työtä ja kohdata ihmisiä, joilla on niin paljon kipua. Minutkin saitte nostettua ylös...
Kyyneleet alkavat taas vuotaa Lenan silmistä.
Mutta nyt ilosta ja kiitollisuudesta.
