"Aiemmin emme rukoilleet, ei ollut aikaa eikä tarvetta..."
Apua ja evenkeliumia jakamassa.
Mission Possiblen tiimi on jakanut noin 10 000 ruokapakkausta Ukrainassa Odessan alueen syrjäkylissä ja sota-alueen kaupungeissa. Yksi avustuspaketti painaa n. 8 kiloa ja sisältää kuivaa perusruokaa ja auttaa saajiaan selviämään pari viikkoa. Isommille perheille annamme useamman pakkauksen.
Jokainen henkilökohtainen kohtaaminen perheiden, lasten ja yksinäisten vanhusten kanssa on koskettava.
– Sota tuli niin pahaan aikaan! Olga (kuvassa) huudahti avatessaan meille oven. – Mieheni joutui rintamalle juuri kun olisimme tarvinneet häntä niin paljon! Minulta löydettiin syöpä ja appeni on kemohoidossa!
Olga purskahti itkuun.
– Meillä on kaksi pientä lasta. He jäävät orvoiksi jos meille tapahtuu jotain! Rahat eivät riitä ruokaan, kaikki menee lääkkeisiin.
– Emme voi tehdä paljon, mutta toimme tämän ruokalaatikon, josta riittää joksikin aikaa. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Haluatko että rukoilemme puolestanne?
– Kyllä!
Rukoiltuamme Olgan kanssa hän sanoi kyynelsilmin, hieman hymyillen:
– Aiemmin emme ole rukoilleet, ei ole ollut aikaa eikä tarvetta... Nyt minulla on kevyempi olo, ihan kuin joku tukisi minua. Kiitos teille! Mekin alamme rukoilla, että Jumala auttaisi perhettämme!
Mitä minä enää pelkäisin kun olen menettänyt kaiken...
– Päivää Valentina Stepanovna. Kuinka voitte? Ihme että uskalsitte avata oven tuntemattomille.
– Nuoret miehet, sen jälkeen kun hautasin tyttäreni ja jäin yksin, en ole pelännyt mitään. Olen sairas, lääkkeitä ei saa eikä mikään auta. Eläke ei riitä mihinkään. Olen miettinyt olisiko parempi mennä köyden jatkoksi kuin kuolla nälkään. Istun täällä neljän seinän sisällä ja itken... Mitä enempää voisin enää pelätä.
– Hyvä, että tulimme luoksenne, juuri täällä meitä tarvitaan.
– Mitä te tahdotte?
– Tahdomme kertoa, että Herra Jeesus on lähettänyt meidät tuomaan apua ja rohkaisemaan teitä. Olemme avustusyhdistys Mission Possiblesta. Muistakaa, että Jumala näkee teidät, ja aina on ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan!
– Voi teitä rakkaat! Valentina halasi meitä kyynelin – Minä kun luulin, että minulla ei ole enää ketään!
