"Auttakaa, että elämämme muuttuisi!"
"Aljonan perhe asui kurjassa, pienessä asuntolahuoneessa. Naapurit joivat jatkuvasti, ja hänellä ja aviomiehellä oli itselläänkin päihdeongelma. Perhe ei saanut avustuksia, ja ruuasta, vaatteista ja lääkkeistä oli jatkuva pula.”, kertoo Jekaterinburgin turvakodin perhetyöntekijä Natalia.
Avun askelia
”Aloimme viedä perheelle apua. Lapset olivat aina nälissään. Joka kerta keskustelimme perheen kanssa, rukoilimme yhdessä ja rohkaisimme heitä elämänmuutokseen. – Rakas Jumala, auta ja siunaa isää ja äitiä! Boris-poika rukoili.”
”Borisin näkö oli erittäin huono, silmälasit olivat särkyneet eikä hän ei nähnyt juuri mitään! Veimme hänet silmälääkäriin, ja hän sai erikoisvalmisteiset lasit ja hoidon silmätulehdukseen. Lääkäri antoi myös lausunnon näkövammaisuudesta.”
Uuteen alkuun
"Aljona tuli seurakunnan naistentilaisuuksiin. Pian hän pyysi, että pääsisi lasten kanssa turvakotiimme ja auttaisimme häntä vapautumaan päihteistä.” Jekaterinburgin kodissamme ei ollut tilaa neljälle, mutta äidille ja kahdelle nuorimmaiselle järjestyi paikka Mission Possiblen turvakodista Tsheljabinskista 200 km:n päästä.
KUVA: Aljona lapsineen lähdössä kuntoutuskotiin. Oikealla työntekijä Natalia.
Perheen 10-vuotias tytär tuli toistaiseksi Jekaterinburgin turvakotiimme, jonka tiimi oli jo tullut hänelle tutuksi.
KUVA: Jekaterinburgin turvakodin johtaja Andrei auttamassa vanhinta tytärtä koulutehtävissä.
OIi tärkeä ja jännittävä hetki, kun helmikuun lopussa haimme äidin ja lapset pienestä asuntolakodista. Heillä oli nyt edessään uusi alku ja erilainen elämä vailla puutetta kauniissa, täynnä toimintaa olevassa turvakodissa!
KUVA: Boris turvakodissa Tsheljabinskissa viikko sen jälkeen kun hän saapui sinne äidin ja pikkusiskon kanssa.
