Muut kielet:

DANIELA ENTSHEVA, BULGARIA

Ihtimanin kaupunkislummissa on harmaata ja koleaa, kun saavumme sinne. Seurakuntaan on kokoontunut iso joukko äitejä lapsineen odottamaan äitiyspakkausten jakotilaisuuden alkamista. Ensin lapset esiintyvät. Sitten kerron äideille lahjasta, äitiyspakkauksesta, jonka toiset äidit ovat valmistaneet heille, sekä Jumalan heitä varten antamasta kaikkein suurimmasta Lahjasta.

KUVA: Jutun kirjoittaja Daniela puhumassa äideille Ihtiman slummiseurakunnan äitiyspakkausten jakotilaisuudessa.

Vierailu Sonjan kotona

Tilaisuuden jälkeen vierailemme Sonjan kotona äitiyspakkaus mukanamme. Kun kuljemme mutaisia katuja pitkin, mietin, miten ihmeessä on mahdollista kasvattaa terveitä lapsia tämän lian keskellä?

Mutaa riittää ovelle asti, mutta pienen talon sisällä on siistiä ja viihtyisää. Kodista näkee, että sitä on laitettu rakkaudella ja että vauvan tuloa on odotettu. Lattialla on matto, ikkunassa värikkäät verhot, vauvan sängyssä katos ja uudet lakanat. Kun ihastelen kotia, Sonja vastaa: ”Mieheni käy töissä ja meillä on kaikkea!”

19-vuotiaan äidin sylissä on 10 päivän ikäinen Valentin ja vieressä 2-vuotias Silvia. Kun pikkuveli vie kokonaan äidin sylin ja huomion, pieni isosisko tulee mustasukkaiseksi ja protestoi äänekkäästi.

Kipeä rukousaihe

”Mitä haluat meidän rukoilevan?” kysyn Sonjalta. ”Rukoilkaa, että Jumala muuttaisi mieheni, hän käy jatkuvasti kasinolla…” Sonjan ääni murtuu kesken lauseen,  hän tuntee selvästi häpeää, pettymystä ja toivottomuutta. Rukoilemme miehen ja Sonjan puolesta ja siunaamme vauvaa, siskoa ja koko perhettä.

Äitiyspakkaus avasi meille oven tähän kotiin ja sydämen kohtaamiseen. Kun lähdemme, emme jätä tänne vain äitiyspakkausta, vaan myös rakkauden jäljen ja avatun tien seurakunnan yhteyteen.