Muut kielet:

Tehtävämme ei ole antaa ihmisille pelkästään aineellista apua.
Tärkeintä on, että kerromme heille Jeesuksesta
ja tiestä todelliseen elämänmuutokseen. 

Olimme jakamassa lapsille vaateapua ja kertomassa evankeliumia slummikylissä.  Olimme käyneet jo muutamalla paikkakunnalla, ja tulimme nyt Milevoon. Oli kolea päivä. Ryhmä lapsia odotti jo meitä.

Seurakunnan kokouspaikkana toimivan talon ovella seisoi yksinään surullisen näköinen tyttö. Hän oli ohuissa vaatteissa ja sandaaleissa.

– Mikä on nimesi, ja miksi seisot täällä yksin? kysyin tytöltä.
– Olen Roza. Minulla ole ketään ystäviä.

Sanoin, että minut on lähetetty tänne häntä varten kertomaan, että Jeesus rakastaa häntä äärettömän paljon ja haluaa, että hän on Jumalan lapsi.

Tyttö alkoi itkeä ja kysyi:
– Oletko enkeli?
Hämmästyin kysymystä.

– Jokainen ihminen voi valita, elääkö kuin enkeli ja auttaa toisia, vai elääkö niin kuin tavallinen ihminen vain itseään varten.
– Te olette sitten enkeleitä, jotka autatte toisia, eikö niin?

Rozan kasvoille nousi hymy. Kutsuin hänet toisten luo ja aloitimme pyhäkoulun.
Ne muutamat sanat, jotka olin sanonut Rozalle, olivat vakuuttaneet tämän lapsen siitä, että hänkin oli arvokas! Hän muuttui hetkessä, nauroi ja jopa reippaasti rukoili kanssamme ääneen. Ja hän sai tietysti myös vaatepaketin.

Voimme olla kuin enkeleitä,
tai voimme elää vain itsellemme.
Se on meidän valintamme.
Sinun ja minun.

IVAN IVANOV, BULGARIA

KUVA: Ivan pitää kylän lapsille raamattuopetusta ja saa heidät hymyilemään. Roza on eturivissä harmaassa paidassa.