"Opin olemaan äiti."
Kuntoutuskeskustemme äitien elämäntarinat ajalta ennen sinne tuloa ovat yleensä karua kerrottavaa.
Tanjan kertomus on vaikeasta alusta, huumeidenkäytöstä ja vankilatuomiosta huolimatta erittäin rohkaiseva esimerkki: äidit paitsi vapautuvat päihteistä, myös oppivat rakastamaan ja kasvattamaan lapsiaan.
Katujengeissä jo lapsena
Tanja oli jo lapsena raisu eikä koskaan leikkinyt nukeilla. Sen sijaan hän oli mukana kadun poikien jengeissä. Heidän kanssaan hän varasteli ja järjesti tappeluita. Jo nuorena hänellä oli taipumus joutua hankaluuksiin, ja se jatkui aikuisiässä...
17-vuotiaana hän sai lapsen, ja kaksi vuotta myöhemmin hän alkoi käyttää huumeita.
”Kokeilin yhden kerran kavereiden kanssa ja se tuntui hyvältä.”
Hänestä tuli erittäin nopeasti päihderiippuvainen.
Kukaan ei yllättynyt, kun Tanja 22-vuotiaana joutui vankilaan. Poika joutui lastenkotiin ja äiti menetti vanhempainoikeutensa
Esimerkkikansalaisen ja vankilasta vapautuneen huumeidenkäyttäjän perhe
Vankilasta vapauduttuaan Tanja kohtasi Aleksein.
”Hän oli kuin unelmieni prinssi!”
Aleksei oli Tanjaa paljon vanhempi ja kaikin puolin tämän täydellinen vastakohta: hänellä oli kaksi korkeakoulututkintoa ja hän oli lainkuuliainen kansalainen, jolla ei ollut mitään paheita eikä huonoja tapoja.
”Perhe-elämämme ei kuitenkaan sujunut hyvin.”
Tanja jatkoi huumeiden käyttöä ja vanhoja tapojaan. Tapahtui toisinaan niin, ettei hän tullut yöksi kotiin. Alekseikin alkoi ajan kuluessa käyttää alkoholia ja muuttui sen myötä väkivaltaiseksi Tanjaa kohtaan. Perhe joutui sosiaaliviranomaisten valvontalistalle.
”Olin lähellä menettää vanhempainoikeudet myös tyttäriini!”
KUVA: Tanja ja tytöt viettivät puolitoista vuotta Asbestin kuntoutuskeskuksessa
Kuntoutuskeskuksessa uskoontulo ja vapautuminen huumeista
Tilanteen pelasti se, että hän sai paikan Mission Possiblen kuntoutuskeskuksesta Asbestista, jonne pääsi lasten kanssa. He olivat siellä puolitoista vuotta.
Sinä aikana Tanja tuli uskoon ja vapautui huumeista.
”Kaikkein vaikeinta minulle oli
löytää äidinrakkaus lapsiani kohtaan.
Kun minua kehotettiin tekemään
jotain heidän kanssaan,
sanoin heti: Ei, en osaa!
– Mutta vähitellen olen oppinut
osoittamaan heille hellyyttä ja rakkautta."
Kun Tanja lähti kuntoutuneena keskuksesta, hän sai työpaikan ja työsuhdeasunnon.
Pandemian ja työttömyyden vuoksi uudestaan avun tarve
Kahden vuoden ajan kaikki meni hyvin. Mutta sitten tuli koronapandemia ja Tanja menetti työpaikkansa ja sen mukana asunnon.
”Perheemme oli yhtäkkiä koditon
ja vailla toimeentuloa!”
Tanja otti yhteyttä meihin, ja hänelle ja lapsille löytyi paikka Tsheljabinskin turvakodistamme.
Oli ilo nähdä, että Tanjan ja tytärten elämä oli kuntoutuksen jälkeenkin jatkunut hyvänä. Tytöt olivat iloisia ja hyvin käyttäytyviä, äiti tarmokas ja päättäväinen. Hän ei ollut antanut vaikeuksien lannistaa mieltään vaan uskoi, että kaikki kääntyisi parhain päin.
Tanja alkoi heti keskukseemme tultuaan auttaa päivittäisissä töissä. Hän ei voinut istua paikallaan toimettomana vaan teki kaikkea, missä vähänkin tarvittiin apua. Vanhempi tytär aloitti koulun, ja nuorempi sai päiväkotipaikan.
Tuemme perhettä kaikin tavoin niin kauan kuin he tarvitsevat apua, ja rukoilemme yhdessä, että Jumala johdattaisi heidän elämäänsä jatkossakin.
