Muut kielet:

DANIELA ENTSHEVA, Mission Possiblen Bulgarian naistentyön johtaja (kuvassa vasemmalla)

“Olen saanut pojan Herran avulla”, sanoi Eeva, ensimmäinen nainen saadessaan ensimmäisen lapsensa (1 Moos. 4:1).

Yksikään lapsi ei tule maailmaan sattumalta. Jumala kutsuu jokaisen elämään ja uskoo vanhemmille, jotta he vaalisivat tätä lahjaa. Valitettavasti nykymaailmassa lapsia ei useinkaan pidetä lahjana – niin monet ovat ei-toivottuja, laiminlyötyjä ja kasvavat vailla rakkautta.

Äitiyspakkausprojektimme kautta kerromme vanhemmille, että jokainen uusi elämä on ainutlaatuinen ja arvokas ja kunnioitamme sen antajaa! Jokaisella lapsella on tehtävä ja tarkoitus – tuntea Jumala ja elää elämänsä Hänen kanssaan. Kootessamme pakkauksia siunaamme jokaisen vaatteen ja rukoilemme varjelusta lapselle, jonka ylle ne puetaan. Rukoilemme, että Jumalan rakkaus koskettaa vanhempia tämän pakkauksen kautta.

Perheiden tilanne on usein hyvin vaikea ja muutos voi tuntua mahdottomalta. Mutta Jumalan rakkaus voi muuttaa niin vanhempien kuin lasten elämän ja johtaa heidät Jeesuksen luo. Jokainen äitiyspakkaus on perheelle kutsu ihmeeseen!

"Haluan, että lapsistani tulee hyviä ihmisiä!"

IVAN IVANOV, BULGARIA, Mission Possiblen äitiyspakkausprojektin koordinaattori

KUVA: Ivan ja Mila Ivanov jakamassa äitiyspakkauksia ja evankeliumia.

Tapasimme Dankan, kun jaoimme hänen kotikylässään äitiyspakkauksia. Hän on vasta 25-vuotias, mutta hänellä on jo seitsemän lasta, nuorin on kaksikuinen.

Dankalla ja hänen miehellään ei ole koulutusta eikä työtä. Heillä ei ole myöskään sosiaaliturvatunnuksia eikä kotiosoitetta. Ilman niitä perhe on yhteiskunnan tukien ulkopuolella. Jokin aika sitten viranomaiset purkivat heidän kotinsa slummissa ja häätivät heidät kirjaimellisesti pellolle. Nyt koko yhdeksänhenkinen perhe asuu yhdessä pienessä huoneessa, mutta se on hyvin siisti ja viihtyisä.

KUVA: Danka kotinsa ainoassa huoneessa.

Kaikesta huolimatta Danka ja hänen miehensä eivät ole vailla toivoa. Juuri toivo auttaa heitä jaksamaan. Siksi he ovat antaneet tyttövauvalleen nimen Nadezda (”Toivo”). He eivät halua lastensa toistavan heidän kohtaloaan ja huolehtivat siitä, että nämä käyvät koulua.

”Pastori, en osaa edes kirjoittaa nimeäni, mutta haluan, että lapsistani tulee hyviä ihmisiä!”

Kysyin Dankalta, miksi heillä on niin paljon lapsia, kun heidän on vaikea huolehtia heistä. Hänen vastauksensa pysäytti. ”Äitinä oleminen on minulle suuri siunaus. En voisi koskaan estää lastani syntymästä ja tehdä aborttia.”

Nuori äiti säteilee vilpitöntä lämpöä. Lopuksi vielä rukoilimme yhdessä. Kysyin Dankalta, joko hän tuntee Jeesuksen Vapahtajanaan. ”Rakastan Häntä kovasti, mutta en tiedä, miten lähestyisin Häntä”, Danka vastasi. Niinpä veimme yhdessä Dankan ja hänen perheensä Jeesuksen eteen.

KUVA: Danka seurakunnan rukoushetkessä.