Muut kielet:

Anna on 25-vuotias kahden lapsen äiti. Teini-iässä hän ajautui väärään seuraan. ”Tulin äidiksi 17-vuotiaana. Kuten oma äitini. Ja isoäitini. Kukaan ei opettanut meitä olemaan äitejä.” Annan railakas elämä jatkui lapsen syntymän jälkeenkin. Mies hoiti pienokaista ja lähti tämän kanssa lopulta pois. Annan yhteys nyt 8-vuotiaaseen poikaan ja tämän isään on katkennut.

Annan uudella kumppanilla oli alkoholiongelma, joka varjosti perheen elämää. He saivat kaksi lasta. Annan järkytykseksi mies kuoli äkillisesti. “En osannut käsitellä tilannetta. Hukutin kaiken alkoholiin.”

Anna saattoi lähteä kotoa pois päiväkausiksi. Isoäiti joutui jatkuvasti huolehtimaan lapsista ja otti yhteyttä viranomaisiin. Anna määrättiin laittamaan elämänsä kuntoon tai lapset otettaisiin huostaan. Anna tuli lasten kanssa Asbestin kuntoutuskotiimme, mutta lähti pian pois, uskoen selviävänsä. Vanha elämäntapa jatkui, ja viranomaiset hakivat lapset pois. Anna sai puoli vuotta aikaa, ennen kuin menettäisi huoltajuuden lopullisesti. ”Kun lapset vietiin, tunsin pelkoa ja häpeää. Ymmärsin, että olin rikkonut enemmän kuin olin halunnut myöntää.”

Uuteen alkuun

Toisella yrityksellä Anna jäi kotiimme. Hän osallistui keskusteluihin, rukoushetkiin ja opetukseen lastenhoidosta ja kasvatuksesta. Sielunhoitajan avulla hän alkoi käsitellä ongelmiaan.

KUVA: Asbestin turvakodissa tehtiin äitienpäiväksi sydänpipareita. Tässä kodissa ja ryhmässä Anna lapsineen koki elämänmuutoksen.

”Lapsena koin, että äiti ei rakastanut minua, toisin kuin nuorempia sisaruksiani, jotka syntyivät, kun olin jo teini. Olin katkera, halusin kostaa äidille ja siksi elin niin kuin elin. Nyt ymmärrän, että äitini oli itsekin rikkinäinen, kuten minä. Annoin hänelle anteeksi. Ja myös miehelleni.”

Anteeksianto seurasi sitä, että Anna itse sai kokea Jumalan armon ja tuli keskuksessa uskoon. ”Haluan kohdata asiat uudella ja oikealla tavalla. Mutta en selviä omassa voimassani. Tarvitsen Jumalan armoa joka päivä.”

Muutamassa kuukaudessa tapahtunut muutos vakuutti viranomaiset, ja he palauttivat lapset. ”Neljän kuukauden jälkeen sain pitää heitä sylissäni!” äiti iloitsi.

KUVA: Iloinen jälleennäkeminen.

Tänään Anna on raitis. Hän ei ole enää poissaoleva vaan läsnä lastensa elämässä ja haluaa kasvattaa heidät Jumalan tuntemiseen. ”Tämä on vasta alkua. Mutta haluan jatkaa ja olla hyvä äiti. Toivon ja rukoilen, että saisin yhteyden vanhempaan poikaanikin, ettei hän lähtisi samalla tielle kuin minä siksi, että äiti oli hänet hylännyt...”