Muut kielet:

Ljuba Epontshintseva, Krasnojarskin työn johtaja (kuvassa), kertoo koskettavasta tapauksesta päiväkeskuksessa. Taka-alalla Lena-äiti, josta juttu kertoo.

Päiväkeskuksessamme Krasnojarskissa juhlimme yleensä lasten ja nuorten syntymäpäiviä. Mutta tällä kertaa pidimme syntymäpäivän äidille! Lena ei nimittäin ollut koskaan aiemmin elämässään saanut juhlia syntymäpäiväänsä!

Perhe asuu vähävaraisten asuntolassa, ja äiti lapsineen tulee usein iltapäiväkerhoomme. Lapset osallistuvat toimintaan, peleihin ja raamattuhetkiin. Lena on mukana vanhempien kokoontumisissa ja raamattupiirissä. Kerran keskusteluissa kävi ilmi, ettei Lenalla ollut koskaan ollut syntymäpäiväjuhlaa. Panimme tämän mieleemme. Tiesimme päivämäärän, ja kun syntymäpäivä lähestyi, järjestimme lasten kanssa hänelle yllätyksen!

Kun sanoja ei tarvittu

Lena istui mitään aavistamatta pöydän ääressä, kun tytär yhtäkkiä ilmestyi keittiöstä kantaen varovasti kakkua palavine kynttilöineen ja asetti sen äidin eteen. Samalla toimme kahvikupit. Kaikki alkoivat laulaa ”Paljon onnea vaan!” Lena jähmettyi ihmetyksestä ja alkoi sitten hymyillä. Silmät kyynelissä hän puhalsi kynttilät.

Sitten hänen poikansa pöydän toisella puolella nousi seisomaan. Hän oli valmistanut pienen puheen. Mutta kun hän avasi suunsa, hän ei jännityksestä ja liikutuksesta pystynyt sanomaan mitään. Kaikki odottivat...

”Kerro äidillesi, rakastatko äitiäsi”, autoin poikaa. Hän nyökkäsi. Se oli kaikki, mitä hän pystyi tekemään. Puheen pitämisen sijasta hän meni äidin luo ja kietoi kätensä tämän ympärille. Siinä hetkessä rakkaus ei tarvinnut sanoja!

Lenalle tämä syntymäpäivä merkitsi enemmän kuin kakkukahveja. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän sai tunnustusta äitinä.