"Yhdeksän naista autossa – ja me kaikki itkimme!"
Työntekijämme kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun sanoma Jumalan rakkaudesta koskettaa sydämiä
Raamattuhetkiä äideille päiväkeskuksessa
Olen alkanut kutsua päiväkeskukseemme lasten lisäksi myös heidän äitejään. Opetan heille uskonasioista, ja he ovat alkaneet kiinnostua, ja on syntynyt keskusteluja.
Olen vienyt äitejä ja lapsia myös kesäpaikkaamme kaupungin ulkopuolelle, jossa meillä on evankelioivia viikonloppuja. Retkeilemme, keräämme marjoja, teemme käsitöitä, pidän raamattuhetkiä.
Asuntolassa, jossa nämä perheet elävät, eräällä äidillä on ollut erityisen tiukka taloudellinen tilanne. Hänellä on vaikeuksia huolehtia 11-vuotiaasta tyttärestään Kristinasta. Eräs toinen ryhmämme äiti, Nadja, päätti auttaa. Hän sai pyydettyä joiltakin tuttaviltaan kauniit kengät ja vaatteet tyttöä varten.
Kahden äidin ja tytön konflikti
Olimme koolla päiväkeskuksessa, kun Nadja ennen ohjelman alkua ojensi lahjansa Kristinalle, odottaen tietysti ihastunutta vastaanottoa.
– Mistä sinä sait nämä? tyttö kysyi.
– Sain ne eräiltä ystäviltä sinua varten, Nadja sanoi.
– Haha, kyllä minä tiedän, sinä olet kerjännyt kadulla! tyttö virnisti. – Nadja-täti kerjää kadulla! hän meni kertomaan muillekin paikallaolijoille.
Nadja oli tyrmistynyt tytön käytöksestä ja alkoi nuhdella tätä kovin sanoin.
Juuri silloin Kristinan äiti tuli huoneeseen. Hän puolestaan tyrmistyi kuullessaan purkauksen ja alkoi sättiä Nadjaa lapselle huutamisesta.
Lähtö viikonloppuleirille synkeän mielialan vallitessa
Seuraavana päivänä minun ja viidentoista äidin oli tarkoitus lähteä kesäpaikkaamme viikonloppuleirille. Kristinan ja hänen äitinsäkin piti tulla, mutta äiti oli jo ilmoittanut, että he jäävät pois, koska Nadja olisi siellä...
Meitä mahtui pikkubussiin yhdeksän naista. Loput tulivat toisella autolla. Nadja nousi bussiin muiden kanssa ja istui viereeni synkeänä. Kun lähdimme liikkeelle, hän alkoi kerrata edellispäivän tapahtumia.
– Miten tuollainen käytös ja kiittämättömyyys on mahdollista!
Teen sinulle nyt "puudutuksen"!
Kuuntelin Nadjan kiihtynyttä kertomusta ja kysyin sitten häneltä:
– Mitä tehdään aina ennen leikkausta?
Nadja katsoi minua hämmästyneenä kysymyksestä, joka ei mitenkään liittynyt aiheeseen.
– Ennen leikkausta tehdään puudutus, sanoin.
Sydämesi on haavoittunut ja haluan parantaa sinut,
mutta minun täytyy ensin puuduttaa sinut!
Nadja ihmetteli vielä enemmän.
– Voinko rukoilla puolestasi, että Herra antaisi sisimpääsi rauhan?
Niin rukoilin Nadjan puolesta. Hän hiljeni ja istui onnettoman ja hämmentyneen näköisenä. Muutkin olivat hiirenhiljaa.
"Oletko joskus kuullut, että hyväntekijöistä puhuttaisiin hyvää?"
– Sinusta tuntuu pahalta, kun olet tehnyt hyvää mutta saanut ikävänvastaanoton. Mutta oletko joskus kuullut, että puhutaan hyvää niistä, jotka tekevät pyyteettömästi hyvää? Minustakaan ei puhuta hyvää, saan kuulla vain arvostelua. Oletteko tekään kiittäneet minua? Tiedän miltä sinusta tuntuu. Se on erittäin kipeää.
– Niin on. Kyynelet alkoivat valua Nadjan silmistä.
– Mieti myös, miltä Kristinan äidistä tuntui, kun huusit hänen lapselleen. Äidillä oli valtavan paha olo. Mutta muistatko, että Taivaallinen Isä antoi täysin syyttömän Poikansa kuolemaan meidän syntiemme tähden? Kuinka Hänellä olikaan paha olla!
Toiset kuuntelivat keskustelua. Pikkubussin kulkiessa tietä eteenpäin itkimme kohta kaikki!
Tulimme perille leiripaikkaan.
– Minulla ei ole enää sydämessä kipua, Nadja sanoi noustessaan autosta.
Laastaroitu sydän ja sovinto
Ihmeelliset asiat jatkuivat: Kun toinen automme ajoi pihaan, sen kyydissä olivat myös Kristina ja äiti! He olivat viime hetkellä päättäneet sittenkin tulla mukaan.
– Mitähän tästä tulee, mietin viedessäni ruokakasseja keittiöön. Laitoin kattilan liedelle.
Kun tulin toisten luo, Nadja ja Kristinan äiti juttelivat kuin mitään ei olisi tapahtunut!
Ruuan jälkeen oli raamattuhetken aika. Oli ihmeellistä, että aihe, jonka olin valmistanut, oli "Vain Jumala voi parantaa sydämen". Minulla oli havaintomateriaalina kuva, jossa sydämeen oli laitettu laastari.
– Toisten sanat ovat joskus kuin miekanpistoja.
Kädessä olevan haavan voi parantaa,
mutta sydämeen ei voi laitaa laastaria
niin kuin tässä kuvassa.
Vain Jumala voi parantaa sydämemme haavat.
”Kuinka helppoa olikaan nyt puhua näille naisille, kun Jumala oli valmistanut tilanteen! Kyyneleet valuivat kaikkien silmistä, ja rukoilimme yhdessä.
Tätä tapahtuu, kun evankeliumin sanoma Jumalan rakkaudesta koskettaa ihmisiä!”
Yksityisyyden suojan vuoksi jutun nimet on muutettu eikä paikkakuntaa mainita.
