Muut kielet:

Saattohoitokoti on odotuksen paikka, jossa ei enää tunneta toivoa. Jekaterinburgin tiimimme on vieraillut potilaiden luona yli vuoden ajan viemässä iloa, piristystä ja ennen kaikkea evankeliumia. Joka kerta he ovat saaneet rukoilla monen henkilön puolesta, joka on elämänsä loppumetreillä halunnut turvata Jumalaan ja avata Hänelle sydämensä. Tänäkin jouluna tiimimme järjestää saattokodissa konsertin. Tässä tiimimme tuntoja viime vuoden jouluvierailulta:

Tunnelma saattokodin päiväsalissa oli koskettava. Mukanamme oli seurakunnan lauluryhmä, jonka esityksissä kaikui ilosanoma Vapahtajan syntymästä. Nastja, vakituinen viulistityttömme, soitti kauniisti, ja työntekijämme poika Volodja lausui runon ensi kertaa yleisön edessä. Osa kuulijoista lauloi mukana, osa taputti, ja jotkut itkivät hiljaa.

Jotkut potilaista tunsimme aiemmilta vierailuilta, ja iloitsimme siitä, että he olivat yhä kanssamme. Onnittelimme Rashidia, jolla oli juuri ollut syntymäpäivä. Tavatessamme kuukausi sitten hän ei halunnut kuulla Jumalasta. Nyt hän kertoi, että on ajatellut asioita eikä enää pidä itseään ateistina.

Konsertin jälkeen kutsuimme kaikki yhteiseen rukoukseen. Monet rukoilivat parannuksen rukouksen. Kun joululahjat oli ajettu, eräs nainen, joka oli ollut mukana myös viimeksi, nousi ja sanoi liikuttuneena:

“Kiitos, että toitte kappaleen Jumalaa tänne! Me kaikki tarvitsemme Häntä. Jos jokainen toisi rakkautta ja iloa niin kuin te, maailma olisi parempi paikka.” Hänen sanansa koskettivat meitä syvästi.

Kävimme vielä huoneissa tapaamassa niitä, jotka eivät pystyneet tulemaan saliin. Lauloimme, rukoilimme ja kerroimme evankeliumia.

Kolme henkilöä otti vastaan Jeesuksen. Yksi heistä, lähes liikuntakyvytön nainen, toisti rukouksen hiljaa huulillaan.

Toisessa huoneessa eräs mies sanoi yllättäen: “Kiitos Jeesukselle!” Hän oli samasta seurakunnasta kuin me! Hän lauloi mukanamme ja painoi kätensä sydämelleen kyynelten virratessa hänen poskillaan. Koimme voimakkaasti Jumalan läsnäolon.

Vielä hoitaja kutsui meidät erään nuoren tytön huoneeseen. Hän oli siirtymässä ajasta ikuisuuteen eikä enää reagoinut. Rukoilimme hänen vuoteensa vierellä – uskoen, että sydän kuulee loppuun asti.

Joulun ihme - Jumala tuli ihmisten luo!

”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta Hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:6–8)

Jeesuksessa Jumalan rakkaus tuli lähelle - näkyväksi ja todeksi. Joskus nuorempana ajattelin, että Jumala on jossain kaukana. Mutta olen saanut kokea joulun ihmeen: Jeesus tuli minunkin luokseni. Hän tuli asumaan sydämeeni ja on luvannut olla joka päivä kanssani.

Jumala ei ole Jumala tuolla jossakin, vaan Hän on lähellä, tässä ja nyt. Ja kun ylösnoussut Jeesus elää meidän sydämissämme, Hän vie meidät konkreettisesti rakastamaan ja palvelemaan ihmisiä ja kertomaan heille Hänestä.