Muut kielet:

BERT DOKTER, Mission Possiblen kansainvälisen työn johtaja

Marraskuun puolivälissä Bert Dokter kävi Odessassa tapaamassa Ukrainan tiimiämme. Näin työntekijämme kertovat työstä ja kuulumisistaan:

"Elämä täällä on jatkuvaa stressiä. Joka ilta nukkumaan mennessä on varauduttava ilmahälytykseen ja toivottava, ettei lapsi pelästy ja herää itkemään..." Näin kertoo Tanja Galitshenko, Ukrainan työmme johtaja ja vuoden ikäisen tyttären äiti, kun istumme aamulla Mission Possiblen toimitalolla.

Muutkin tiimiläiset saapuvat, ja kysyn miten he jaksavat. "Aurinko paistaa, eikä viime yönä ollut droonihyökkäystä, mitä muuta voisi toivoa!", naurahtaa Snizhana. Mutta tiedän, että hänen hymynsä taakse kätkeytyy paljon huolta. Snizhanan isän on rintamalla, kuten myös hänen miehensä, jonka kanssa hän avioitui juuri sodan alkaessa. Hääjuhlaa ei ehditty pitää...

Snizhana ja hänen sisarensa Angelika vetävät Mission Possiblen lastentyötä Odessan alueen kylissä. Tiimiin liittyi syyskuussa myös Nastja, jolla on psykologin koulutus. He istuvat pöydän ääreen valmistelevaan huomisen ohjelmaa.

KUVA: Snizhana (vas.), Nastja ja Angelika suunnittelemassa ohjelmaa raamattukerhoihin.

Viime viikkoina Odessassa on ollut suhteellisen rauhallista. Mutta ympäristössä on ollut useita energialaitoksiin kohdistettuja lennokki-iskuja. Sähköä on vain rajoitetusti tiettyinä aikoina. Kylissä ei ole kaasua. Kotien lämmitys on polttopuiden varassa.

”Yksi puukuutio maksaa n. 50 euroa. Se riittää ehkä kuukaudeksi. Joidenkin vanhusten eläke on alle 90 euroa, ja he tarvitsevat kipeästi apua", Tanja kertoo. Tiimimme on aloittanut polttopuiden jaon kuten kolmena aiempana sotatalvena. Lisäksi jaamme ruokapaketteja.

KUVA: Dima viemässä polttopuita ja juttelemassa apua tarvitsevan vanhuksen kanssa.

Yöllä heräämme hälytyssireeniin. Ilmahyökkäys on kauempana, joten meidän ei tarvitse mennä suojaan. Aamun valjettua menen työntekijämme Diman (Tanjan puolison) kanssa noutamaan tukkutorilta ruokatarvikkeita. Tulevalla viikolla niistä kootaan avustuspaketteja.

Iltapäivällä lähdemme pitämään lasten raamattukerhoa Majorin ja Kagarlin kyliin. Mission Possiblella on ollut toimintaa näissä kylissä jo vuosia. Sodan aikana työ on kasvanut ja tehostunut. Monilla lapsilla on isä tai veli rintamalla – tai mikä pahempaa, kadonnut tai kuollut. Ohjelmaamme kuuluu siksi traumahoitoa sekä lapsille että naisille.

Lapset juoksevat iloisesti Snizhanaa, Angelikaa ja Nastjaa vastaan. Ensin leikitään ja pelataan pihalla. Lapset ovat erittäin innoissaan. He osallistuvat aktiivisesti myös sisäohjelmaan, jossa on Raamatun teemaan liittyvää opetusta ja toimintaa. Nastjan valmistamassa askartelutehtävässä lapset valitsevat omiin töihinsä värejä, jotka heijastavat heidän viime viikon tunteitaan.

KUVA: Lastenkerho meneillään Majorin kylässä. ”Aluksi lasten piti tottua minuun, mutta he jo tulevat avoimesti juttelemaan. Heillä on paljon kysymyksiä”, kertoo uusi tiimiläisemme Nastja (vas.). Taaempana Snizhana.

On jo pimeää, kun hyvästelemme lapset ja suuntaamme takaisin Odessaan. Huomenna Snizhana, Angelika ja Nastja menevät kahteen toiseen kylään, ja Dima jakaa polttopuita. Itse palaan kotiin.

Työ jatkuu Odessan alueella, ja se on todella tarpeellista. Lapsille meidän kerhomme on yksi harvoista valopilkuista, joita he odottavat innolla joka viikko. Käytännön apu kantaa niin perheitä kuin yksinäisiä vanhuksia eteenpäin. Juuri näissä valopilkuissa Jumalan rakkaus tulee näkyväksi – yksinkertaisina ja käytännöllisinä tekoina, jotka tuovat toivoa pelossa ja epävarmuudessa eläville.