UUTISLEHTI LOKA-MARRAS 2016

”Haluan pois tästä paikasta!”

IGNAT IVANOV, Toiminnanjohtaja

Mitko on 13-vuotias poika, joka asuu Bulgariassa slummikaupunginosassa.  Hän oli mukana nuortenleirillämme Dobromirkan keskuksessa. Puolet sen osallistujista oli romanikylistä. Tutustuin häneen siellä. Hän oli ripeä ja vahva poika ja valmis auttamaan.

Mitko sanoi minulle, ettei hän haluaisi lähteä Dobromirkasta pois. Siisti ja kaunis keskus, kaikki ihmiset, ohjelma, järjestys sekä iloinen ja toivoa valava ilmapiiri olivat kuin eri maailma verrattuna hänen kotiympäristöönsä. ”En kestä sitä slummia”, hän sanoi. ”Se on täynnä rikollisia. Ikkunan takana myydään huumeita. Haluan pois siitä paikasta!”

”Kestä vielä muutama vuosi ja käy koulusi loppuun”, sanoin hänelle. ”Pysy mukana seurakunnassa. Koulun jälkeen otamme sinut ammattikurssillemme, saat vaikka autonkuljettajan paperit, työtä, ja voit aloittaa uuden elämän.”

Mitko  koki olevansa olosuhteiden vanki - mutta hän myös ymmärsi, että hänellä on mahdollisuus erilaiseen elämään. 

Tällaisia lapsia ja nuoria on työmme piirissä monia. Me voimme auttaa heitä pääsemään sekä hengelliseen vapauteen että irtautumaan nykyisestä toivottomuudesta ja kurjuudesta. Sen takia olemme vuodesta toiseen siellä, missä he ovat.  Kiitos, että teette tämän mahdolliseksi!
 


Kuinka voimme auttaa useampia lapsia?

– Menemällä heidän koteihinsa

Turvakeskuksissamme asuu vuodessa n. 250 lasta, mutta enempää niihin ei mahdu. Siksi työntekijämme käyvät myös kriisiperheiden kodeissa. Näin saavutamme vielä yli kaksinkertaisen määrän lapsia.

Perhetyötä tehdään lähes kaikissa työkohteissamme. Erityisesti se on kasvanut Jekaterinburgissa. Tiimi käy säännöllisesti kodeissa ja järjestää kristillistä ohjelmaa ja harrastustoimintaa niin lapsille kuin vanhemmille. Lapsia otetaan usein muutamaksi päiväksi turvakodille kylvetystä, vaatteidenvaihtoa, tukiopetusta tai puheterapiaa varten ja osallistumaan kodin ohjelmaan.

Toimintaa on rajoittanut turvakodin ahtaus. Nyt tilanne paranee! Olemme saaneet Jekaterinburgista toisen rakennuksen kaupungin ulkopuolelta noin tunnin matkan päässä turvakodista. Siinä on neljä huonetta ja tilava keittiö-oleskeluhuone. Majoitustilaa tarvitaan enemmän, ja siksi rakennamme tontille muutaman elementtimökin. Kaksi mökkiä, joissa kummassakin on kaksi asuinyksikköä, valmistuu toivottavasti jo tämän vuoden aikana.

Rakennus toimii turva- ja kuntoutuspaikkana äideille ja lapsille. Se tarjoaa tilat myös kriisiperhetyön tarpeisiin: tänne voi majoittaa väliaikaisesti niin lapsia kuin äitejä opetusta, hoitoa ja muuta ohjelmaa varten.

Lisäksi talo toimii sekä turvakodin että perheiden lasten kesä- ja leiripaikkana: isolla pihalla mahtuu leikkimään ja pelaamaan turvallisesti, ja vieressä on kaunis kalalampi ja laaja metsäalue.

Talo otettiin käyttöön välittömästi, sillä osa lapsista siirrettiin sinne turvakodin putkiremontin ajaksi. Korjaukset saatiin valmiiksi ja lämmitys kuntoon talveksi. Kiitos kaikille lahjoittajille!

Kriisiperheiden lasten elämää - puutetta, pelkoa ja toivottomutta neljän seinän sisällä:

  • Perheessä on päihdeongelma
  • Sairauksia
  • Työttömyyttä
  • Ahdas ja erittäin huonokuntoinen asunto
  • Puute ruuasta ja vaatteista
  • Äiti on elänyt kadulla tai lastenkodissa
  • Äiti ei osaa hakea apua eikä hoitaa lapsia.

Kopin kokoisten kotien asukkaat

Autoimme Annaa jo kadulla yli kymmenen vuotta sitten

Kun Jekaterinburgin katupartio alkoi v. 2004, punatukkainen Anna oli yksi tytöistä, joita tiimimme auttoi kadulla. Kun hän sai ensimmäisen lapsen, autoimme häntä saamaan pienen, vaatimattoman asunnon. Nyt lapsia on viisi. Annan mies on invalidi, ja hänellä on erilaisia terveysongelmia. Perheen toimeentulo on erittäin vaikeaa.

Otamme lapset usein turvakodille syömään, peseytymään ja leikkimään. Perhe osallistuu aina tapahtumiin, joita järjestämme seurakunnassa ja muualla. Näinä vuosina on tapahtunut paljon muutoksia parempaan. Ennen kaikkea vanhemmat ovat lopettaneet alkoholinkäytön.

Perheen kotiin, pieneen asuntolahuoneeseen, ei mahdu kuin sängyt. Hankkimamme kerrossänky helpottaa jonkin verran tilannetta.  Viemme perheelle säännöllisesti erilaista apua. Lapset ovat iloisia, siististi puettuja, ja saavat riittävästi ruokaa. Perhe jonottaa nyt isompaa asuntoa, neuvoimme heitä hakemuksen teossa.

Lena hylättiin syntymän jälkeen

Tiimimme auttaa säännöllisesti myös lastenkodissa kasvanutta Lenaa ja hänen pientä poikaansa.

”Äitini eli kadulla ja jätti minut synnytyssairaalaan. Elin koko lapsuuteni eri lastenkodeissa. Kävin koulua ongelmanuorten internaatissa.

”Vihertyöntekijän ammattikurssin jälkeen tulin Jekaterinburgiin. Mutta minulla ei ollut täällä ketään. Asuin opiskelukavereiden luona ja eräässä kamalassa asuntolassa. Sitten sain tietää, että lain mukaan minun kuuluu saada asunto.”

Lena saikin pienen asunnon, muttei osannut elää yksin ja hoitaa asioitaan. Monet miehet käyttivät yksinäisen, aran nuoren naisen tilannetta ja asuntoa hyväkseen. Näin syntyi Kiril-poika.

Saimme kuulla Lenasta, joka sinnitteli pienen lapsilisän varassa. Häntä on ilo auttaa, koska hän on erittäin kiitollinen ohjauksesta, neuvoista ja kaikesta saamastaan tuesta. Hän yrittää omalta osaltaan tehdä kaiken, minkä voi. Lena käy seurakunnassa tapahtumissa, joita järjestämme äideille ja lapsille.

Lastenkerhomme on  henkireikä Tolikille

12-vuotias Tolik ja 2-vuotias Seva asuvat äitinsä Tanjan kanssa Krasnojarskissa kommunaaliasuntolassa  9 neliön huoneessa. Se näyttää enemmän kaapilta kuin huoneelta. Olemme auttaneet heitä kolme vuotta.

Tanja, kuten Lenakin, kasvoi lastenkodissa. Kun nuorempi lapsi syntyi, Tolik alkoi karkailla kadulle. Elämä pienessä kopissa kävi liian ahdistavaksi.

Poika käy nyt säännöllisesti Raamattu- ja harrastuskerhossamme, jota pidämme asuntolatalon alakerrassa. Siellä hän saa lämpimän aterian. Autamme häntä ja muita lapsia myös läksyissä. Tolik on päässyt myös leireillemme.

Olemme tehneet huoneessa remonttia ja viemme perheelle ruoka- ja vaateapua. Seuraavaksi haluamme hankkia kerrossängyn.


Kommunaalitalon seinien sisäpuolella

ALBERT DOKTER

Kauempaa katsottuna viisikerroksinen rakennus näyttää melko hyväkuntoiselta. Mutta sisäpuolella tilanne on toinen. Rakennus on nk. kommunaalitalo. Pitkän käytävän molemmin puolin on 25 ovea, jotka johtavat 9-15 neliön huoneisiin. Käytävän päässä on WC, pesuallas ja yksi suihku, jota kaikki asukkaat käyttävät.

Ongelmana ei ole pelkästään yksityisyyden puute ja melu. Ovien takana on päihdeongelmia ja kotiväkivaltaa. Lapset ovat usein yksin, kun heidän yksinhuoltajaäitinsä ovat työssä tienaamassa perheen niukkaa elatusta.

”Punanurkassa” - pohjakerroksen harrastustilassa - Mission Possible järjestää viitenä päivänä viikossa iltapäiväohjelmaa talon lapsille. He odottavat sitä joka kerta. Kun tulimme paikalle, he olivat jo ovella. ”Milloin syödään?” eräs n. 8-vuotias poika tiedusteli. ”Onko sinulla nälkä?” kysyin. ”On, kotona ei ole mitään syötävää.”

Lapset saavat aterian, ja joka päivälle on oma ohjelmansa: askartelua, maalausta, ulkopelejä tai retkiä, käytöstapojen harjoittelua ja kristillistä ohjelmaa. Koululukukausien aikana tehdään ensin läksyt ohjaajan johdolla.

Lapsien mukana kerhotilaan tuli muutamia äitejäkin. Heillä oli väsyneet kasvot, yhdellä oli musta silmä ,ja hän teki parhaansa välttääkseen kameraa. Naiset eivät puhuneet paljon - paitsi Olga.

”Olen elänyt 27 vuotta tässä paikassa ja olen sitä kurkkuani myötä täynnä”, hän sanoi. Muihin äiteihin verrattuna hänen tilanteensa on kuitenkin melko hyvä. Hänellä on työpaikka, ja päivällä hänen lapsensa on isoäidin hoidossa asuntolan ylemmässä kerroksessa. Aviomies oli lyönyt Olgaa, minkä jälkeen hän oli näyttänyt miehelle ovea. (Tämä jälkimmäinen on Venäjällä vähemmän tavallista.)

Suurin osa asukkaista on vuokralla ja maksaa huoneestaan n. 100 euroa. Kun keskitulot ovat 160 euroa,  he ovat köyhyysloukussa. Perheet ovatkin kiitollisia vaate- ja ruoka-avusta, jota he saavat meiltä. Koulun alkaessa lapset saavat koulutarvikepaketin.

Mutta eniten asukkaita vetää näihin kokoontumisiin se huomio ja rakkaus, jota he täällä kokevat. Ljuba, työn vetäjä, on sekä lasten että aikuisten arvostama ja ihailema. Hän on aina valmis kuuntelemaan ja selvittämään heidän ongelmiaan.

”Sydämeni särkyy, kun katson näiden lasten kasvuolosuhteita. Heidän elämässään on niin vähän iloa. Entä millainen tulevaisuus heillä on edessään? Kiitän joka päivä Jumalaa, että meillä on mahdollisuus välittää näille lapsille jotain Hänen rakkaudestaan."

”Punanurkassa” jaetaan apua ja evankeliumia

”Punanurkka”  tarkoitti neuvostoaikana työpaikan tai julkisen rakennuksen propagandapistettä. Nykyään näille tiloille ei ole paljon käyttöä.

Saimme käyttöömme tämän asuntolan Punanurkan pitääksemme lapsille ja nuorille kerhoa. Siellä on monenlaista ohjelmaa, ja Raamattu tulee heille tutuksi. Kuvassa oikealla Ljuba tuo syntymäpäiväsankarille yllätyskakkua!

Äitiyspakkausohjelman ensimmäinen vaatekuorma lähtee pian Bulgariaan

”Pienimmän parhaaksi” -vaatekeräys on käynnissä monella paikkakunnalla. Marraskuussa lähtee ensimmäinen kuorma. Bulgariassa kokoontuvat sillä aikaa eri paikkakuntien romaniseurakuntien yhdyshenkilöt ja kartoittavat pakkausten tarpeen alueillaan.

Luettelo keräyspisteistä on Facebook-sivulla ”Pienimmän parhaaksi”, osoitteessa www.mp.org tai puh. 045-8990890.

Voit osallistua myös kattamalla sinulle sopivalla summalla kuluja, jotka ovat pakkausta kohti 50 euroa. Hankimme Bulgariasta laatikot, hygieniatuotteet ja kirjalliset materiaalit ja järjestämme äideille opetusta, terveysneuvontaa ja hengellistä tukea. Viitenumero 7773. Kiitos!

Nahkarannekkeita toiminnan tueksi saatavilla vielä joitakin värejä

Katso mallit osoitteesta www.mp.org (linkki etusivulla). Hinta lähetyskuluineen on 13 eur/kpl.
Tekstivaihtoehdot: "Usko tekee mahdottomasta totta. Toivo jatkaa lannistumatta. Rakkaus tulee näkyväksi teoissa" tai "Jesus, let me see through your eyes." 

LATAA LEHTI PDF-MUODOSSA TÄSTÄ.

Categories: 

Kampanja

NÄE LAPSI

Kampanja

FACEBOOK