UUTISLEHTI 6/2017

Unohdettuun romanikylään tuli toivoa 
- ja äitiyspakkaukset avasivat oven sinne!

Ignat Ivanov, toiminnanjohtaja

Kylä, jonka ohi olimme ajaneet lukemattomia kertoja

Olimme nähneet Karnaren hökkelikylän monta kertaa päätieltä käydessämme läheisissä kylissä. Olisimme halunneet aloittaa avustus- je evankeliointityön sielläkin, mutta emme saaneet toimivaa kontaktia kyläläisiin.

Sitten päätimme kokeilla äitiyspakkauksia.

Lähetimme kesällä naapurikylän romanipastorin Karnareen kertomaan, että haluaisimme tuoda perheille apua. Pastori välitti meille tiedon, että pikkulapsia oli yli 20 perheessä.


 

Ensimmäinen vierailu: Emme tienneet mitä odottaa

Bulgarian romanien ja valtaväestön välillä on jännitteitä. Emme olleet varmoja, miten tuloomme suhtauduttaisiin. Mutta kun tiimimme saapui Karnareen, pikkubussiamme vastassa oli hymyileviä kyläläisiä. Lapset olivat uteliaita ja innoissaan. Kävimme lapsiperheissä viemässä vaatetta ja ruoka-apua.

Asukkaat kertoivat meille tilanteestaan:
Kylässä oli valtava puute, nälkää, työttömyyttä, sairautta
- ja vain yksi vesihana koko kylässä.

Shokki niin meille kuin heille!

Syyskuussa tulimme Karnareen uudestaan jakamaan äitiyspakkauksia. Mukanamme oli myös ryhmä Suomesta. Asumusten alkeellisuus, perheiden köyhyys ja lasten elinolot lian ja hajun keskellä olivat järkytys meille kaikille.

Mutta yhtälailla kyläläiset olivat ihmeissään.
Kuinka kaukaa ulkomailta voi tulla heidän luokseen ryhmä ystävällisiä ja hymyileviä äitejä, jotka tuovat heidän lapsilleen vaatteita, halaavat heitä ja rukoilevat heidän puolestaan?

"Tahdotteko, että tähän kylään avataan seurakunta?”

Miten voimme auttaa romanikylien asukkaita?
Olemme nähneet vain yhden toimivan tavan muuttaa heidän elämäänsä pitkällä tähtäimellä: 
seurakunnan perustaminen ja avun, evankeliumin ja opetuksen jakaminen sen kautta. 

Tämä on tavoitteemme myös Karnaressa. Kylässä oli tyhjänä kahden huoneen vaatimaton talo,  ja ostimme sen rukoushuoneeksi ja toimintakeskukseksi.

Oli koskettava hetki, kun kutsuimme kyläläisiä talon eteen.

- Haluamme tuoda teille apua ja toivoa.
Meillä ei ole paljon, mutta tahtoisimme perustaa tänne seurakunnan ja sen kautta tehdä sen, minkä voimme.
Tahdotteko te? kysyimme kyläläisiltä.
- Tahdomme! he vastasivat.

Näiden sanojen jälkeen rukoilimme asukkaiden kanssa ja siunasimme heitä.

Talon remontti käynnissä

Naapurikylien seurakuntien miehet ovat aloittaneet remontin talossa. 
Toivomme, että jo ennen joulua voimme käynnistää siinä lasten soppakeittiön. Ja tänä vuonna järjestämme lapsille kylän ensimmäisen joulujuhlan! 

Kuva: Äitiyspakkaukset  tulivat suureen tarpeeseen Karnaren äideille ja lapsille ja kertoivat perheille, että heistä välitetään

 

Yksi kuluneen vuoden unohtumattomista hetkistä: 
Työ alkoi Karnaren kylässä.

Kuvassa alla Pienimmän parhaaksi -projektin koordinaattori Päivi Ranta (oik.) ja
suomalaisen avustajaryhmän jäsen Melissa Juusela vievät äitiyspakkausta yhdelle kylän perheistä.

 

Suomalaisryhmän kokemuksia Bulgarian-vierailulta: 
”Pala sydäntämme jäi slummilasten ja nuorten äitien luo!”

Syyskuussa ryhmä suomalaisia, jotka ovat aktiivisesti olleet mukana järjestämässä vaatekeräyksiä, vieraili Bulgariassa viemässä äitiyspakkauksia slummikylien perheille.

”Viivyimme matkalla vain kolme päivää, mutta se vaikutti meihin enemmän kuin olimme osanneet kuvitella”, toteaa Päivi Ranta, Pienimmän Parhaaksi -ohjelman koordinaattori.

Tässä ryhmäläisten vaikutelmia vierailusta Karnaren kylässä:

”Tiemme johti Karnaren romanislummiin, jossa asuu elinkelvottomissa oloissa n. 200 ihmistä, suurin osa on lapsia. Hökkeleissä saattaa asua jopa 10 hengen perheitä.”

Bulgarian Mission Possiblen toiminnanjohtaja Rumen Ivanov kertoi kyläläisille, mitä varten olimme tulleet. Veimme ensimmäisen äitiyspakkauksen perheeseen, jossa oli kuusi lasta, nuorin 4 kk ikäinen. Koti oli muutaman neliön kokoinen, siellä oli kaksi patjaa ja matto kivilattialla. Rukoilimme perheen puolesta (tähän pyysimme ensin luvan) ja esittelimme pakkausta.”

”Monet lapset olivat sairaita, toisilla rähmi silmät, nenät vuosivat, silmät kellersivät (merkki b-hebatiitista), näimme märkiviä haavoja. Monet kulkivat avojaloin. Maassa näkyi lasinsiruja, ulosteita, roskia...” Melissa Juusela

”Ensimmäinen koti, johon astuimme Karnaressa äitiyspakkauksen kanssa, oli järkyttävä.
Hökkelissä oli kaksi huonokuntoista sänkyä, pinnasänky ja vanha kamiina.
Ja valtava määrä kärpäsiä, likaa ja roskaa.
Perheessä oli seitsemän lasta.

Ensimmäiset ajatuksemme olivat:
”Kuinka tämä on mahdollista? Miten he selviytyvät täällä?”
- Erkki ja Julia Kujala

”Suomessa ollessani luulin tietäväni, millaisiin oloihin äitiyspakkaukset viedään. Paikan päällä käsitykseni omasta tietämyksestäni murtui kokonaan. Silmäni avautuivat sellaisille asioille, joita on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.” - Asja Jaarmo

”Äitiyspakkaus on ensimmäinen askel tiellä,
jonka on määrä johdattaa romanikylien asukkaat
ulos toivottomuudesta ja näköalattomuudesta.”

”Mission Possiblen työ ei jää lastenvaatteiden jakamiseen, vaan istutettua siementä ”kastellaan ja lannoitetaan” muun muassa terveysvalistuksen, soppakeittiöiden ja hengellisen opetuksen avulla. Lisäksi korostetaan koulutuksen tärkeyttä tienä ulos toivottomuudesta.”- Anni-Riikka Kolehmainen

Haluamme muuttaa näiden lasten ja perheiden elämää. Tehtävä ei ole mahdoton!

Kävimme ryhmän kanssa myös toisessa kylässä, jossa olemme jo tehneet työtä useita vuosia ja jossa on aktiivinen seurakunta. Puutteesta huolimatta tilanne siellä on silminnähden parempi.

”Uskokaa tai älkää”, Rumen Ivanov sanoi, ”mutta muutama vuosi sitten tämä kylä oli samanlainen kuin Karnare!”

Karnaren asukkaillakin on toivoa!

...........................................................

Daniel, jätteiden polttaja

Daniel on täyttänyt 15, mutta heiveröinen poika näyttää 10-vuotiaalta. Tutustuimme häneen muutama vuosi sitten aloittaessamme työn hänen kotikylässään. Perhe elää erittäin köyhissä oloissa, ja olemme auttaneet heitä mahdollisuuksiemme mukaan. Danielilla on kaksi veljeä ja alaikäinen sisko, jolle äskettäin syntyi lapsi.

Äiti on työtön ja juo - ja siihen meneekin suurin osa lapsista saatavista sosiaalituista. Daniel on siksi nuoresta iästään huolimatta joutunut huolehtimaan itsestään ja koko perheestä.

Enimmäkseen Daniel hankkii tienestejä tekemällä töitä kaatopaikalla, joka on kaukana kylästä. Siellä hänen tehtävänään on polttaa jätteitä. Osa niistä on  myrkyllisiä, minkä vuoksi hänellä on usein päänsärkyä. Jos hän löytää jotain syömäkelpoista, hän tuo sen kotiin.

Daniel käy säännöllisesti raamattukerhossamme. Kutsuimme hänet kesällä myös leirille. Siellä tämä työn, vastuun, hajun ja lian uuvuttama poika aivan kuin virkosi eloon. Hän sai kokea, että hänestä välitetään, ja ennen kaikkea hän on rakas ja tärkeä Jumalalle. Hän sai uusia ystäviä ja tietää, ettei ole vaikeuksiensa keskellä yksin

Mission Possiblen järjestämissä raamattukerhoissa Ukrainan syrjäkylissä käy satoja lapsia.
Daniel on yksi heistä.
Kiitos avustasi, joka tekee tämän työn mahdolliseksi!

”Meidän täytyy päästä perille, lapset odottavat!”

”Mahdoton tehtävä!”

Tiesitkö, että osassa Itä-Eurooppaa joulua vietetään vasta tammikuussa? Me aloitamme juhlakauden jo marraskuussa, ja järjestämme eri kohdemaissa ja -kaupungeissa suuren määrän tapahtumia lapsille ja perheille ja jaamme tuhansia lahjoja.

Joulunaika on vuoden kohokohta myös työssämme Ukrainan kylissä, ja se antaa mahdollisuuden tavoittaa uusia ihmisiä.

Pääsy joihinkin kyliin on joskus lähes mahdotonta, koska sade ja lumi tekevät muutenkin hajalla olevista teistä kulkukelvottomia.

Mutta vaikeudet on voitettava, sillä lapset odottavat  juhlaa! Sitä on heidän  kanssaan valmisteltu pitkään, ja he ovat opetelleet lauluja ja runoja ja askarrelleet koristeita.

Lämmin juhla kylmässä salissa

”Muutaman kymmenen kilometrin matka Odessasta sujui madellen ja kiertoteitä etsien”, työntekijämme Tanjaa kertoo matkasta Utshenitsekojen kylään. ”Mutta lasten takia meidän oli päästävä perille!”

”Kun tulimme paikalle, pienessä jääkylmässä salissa oli 40 lasta ja heidän isiään ja äitejään ulkovaatteet päällä.Mutta kylmyys ei haitannut juhlatunnelmaa! Evankeliumiesitys oli koskettava, ja laulut, leikit ja tee pitivät yleisön lämpimänä. Kerroimme joulun merkityksestä ja siitä, kuinka Vapahtaja syntyi maailmaan ja kuinka hän haluaa tulla myös jokaisen ihmisen sydämeen.”

Tarvitaan vain vähän työtä ja rakkautta, ja lapset muuttuvat!

”Etupenkissä istui Vitali. Tapasimme hänet ensimmäisen kerran edellisvuoden joulujuhlassa. Tämä 13-vuotias poika oli silloin aivan humalassa. Mutta vuoden aikana hän alkoi muuttua, kun hän kävi raamattukerhossamme. Juttelimme paljon hänen kanssaan ja rukoilimme hänen puolestaan. Odotan tosi paljon joulujuhlaa, hän oli sanonut meille."

Nyt Vitali istui hievahtamatta, imien itseensä kaiken näkemänsä ja kuulemansa.
- Katsoin häntä ja mietin:
"Pelkästään hänen takiaan olisi kannatti tulla tänne!”

Soppakeittiöt auttavat slummikylien lapsia talven yli. Ole mukana auttamassa!

Talvi on erittäin vaikea aika ihmisille, jotka asuvat Karnaren kaltaisissa slummikylissä. Kesällä he pystyvät hankkimaan jonkinlaisia tienestejä peltotöistä ja sienten ja marjojen keruusta. Mutta talvella tällaista työtä ei ole tarjolla – ja on kylmä!

Lokakuusta toukokuuhun soppakeittiömme ruokkivat lapsia useassa kylässä.

Ateriat tarjotaan kylän seurakunnassa,
ja lapsille ja perheille siitä muodostuu paikka,
joka tuo apua, toivoa ja siunausta. 

Sinä voit olla mukana lähettämällä lahjan viestillä "Soppakeittiöt" tai viitenumerolla 4080.
Tukitili: Nordea FI85 2309 1800 0153 17
Yhden lapsen kuukauden ateriat maksavat noin 13 euroa.
Kiitos avustasi!

LATAA UUTISLEHTI PDF-TIEDOSTONA TÄSTÄ.

Categories: 

Kampanja

NÄE LAPSI

Kampanja

FACEBOOK