UUTISLEHTI 4/2017

”Rumen-setä, mikä minä olen – bulgarialainen vai turkkilainen?"

RUMEN IVANOV Bulgarian Mission Possiblen johtaja

Tätä kysyi minulta Dani, leveästi hymyilevä upea 9-vuotias nuorimies, jolla on nauravat, oliivinmustat silmät ja suklaanruskea iho.

 Dani oli yksi Mission Possiblen lasten kesäleirin osallitujista. Tänäkin kesänä tällä leirillä oli viiden päivän ajan 70 bulgarialaista, romani- ja turkkilaissyntyistä lasta, jotka kaikki leikkivät, pelasivat, lauloivat ja rukoilivat yhdessä. Ei haitannut, että heillä oli eri äidinkieli ja erilaisia tapoja. Yhteinen usko teki heistä ystäviä ja kaikki sujui sovussa.

Danin äiti oli yksi ensimmäisiä romanityttöjä, jotka koulutimme 20 vuotta sitten seurakuntaan pyhäkoulunopettajiksi. Hänestä tuli erinomainen opettaja. Hänen kahden oman poikansa käytöksestä jasiisteydestä näkee, että hän on myös erinomainen äiti. Hänen miehensä on turkkilaissyntyinen.

Kun nuorempi veljistä, Dani, esitti minulle tämän erikoisen kysymyksen kansallisuudestaan, en ollut varautunut siihen. Mutta katsoin häntä silmiin, ja nipistäen hänen poskiaan hellästi  sanoin lujasti ja vakuuttavasti:

- Dani, sinä olet enemmän kuin bulgarialainen ja turkkilainen yhteensä! Sinä olet kristitty! Sinä olet Jeesuksen oma ja taivaan kansalainen!

Eikä vain Dani, vaan myös muut leiriläiset, soppakeittiöidemme ja pyhäkoulujen lapset - he ovat kaikki uutta, taivaallista syntyperää!

Näillä lapsilla on uusi, taivaan valtakunnan kulttuuri ja uudenlaiset keskinäiset suhteet!
He ovat Jeesuksen omia ja pystyvät elämään yhdessä ilman konflikteja. 
He ovat ystäviä, veljiä ja siskoja!

Kaverukset rukoilemassa toistensa puolestaMission Possiblen lastenleirillä heinäkuussa

Äitiyspakkaus perheelle entiseen keskitysleiriin

Ränsistyneitä, kolkkoja, toinen toisiaan muistuttavia kolmikerroksisia rakennuksia. Seinät olivat rapistuneet, oviaukot ammottivat mustina...

Olimme Pernikissä, Kutsijanin pahamaineisessa keskitysleirissä, yhdessä niistä, jotka rakennettiin vuoden 1944 kommunistisen vallankumouksen jälkeen toisinajattelijoita varten.

Nykyään rakennukset ovat jälleen täynnä asukkaita, ne on annettu romanien asuttaviksi. 
Nämäkin asukkaat ovat vankeja – he ovat köyhyyden ja toivottomuuden kahleissa.
Tämä paikka on edelleen toivottomuuden ja monenlaisen kärsimyksen tyyssija.
 

Paikallisen romaniseurakunnan pastori ajoi edellämme yhden rakennuksen pihaan. Paikka oli hänelle tuttu, sillä täällä asui hänen poikansa perhe.
– Niin omani kuin poikani elämäntapa muuttui täysin, kun meistä tuli uskovia, pastori kertoi.
Pihalla makasi iso koira. 
– Älkää pelätkö sitä. Sen tehtävänä on ajaa yöllä vesirotat pois, sanoi hymyilevä nuorimies, joka tuli rappukäytävästä, pastorin poika, neljän lapsen isä. Olimme tuomassa perheen nuorimmaista varten äitiyspakkausta.

Nousimme rapistunutta, pimeää portaikkoa pitkin toiseen kerrokseen. Perheen asunnossa oli eteinen ja yksi huone, jossa on kolme sänkyä ja pöytä. Pieni koti oli siisti ja värikäs. Äiti vauva sylissään otti meidät vastaan. 

Yhdellä sängyllä makasi käpertyneessä asennossa pieni, hento tyttö, jota ei olisi uskonut kahdeksanvuotiaaksi. Lapsihalvauksen seurauksena hän ei pysty liikkumaan eikä puhumaan. Vain hänen suuret silmänsä kertovat, että hänkin haluaisi olla kuin kaksi veljeä, jotka juoksevat ja leikkivät... 
Äidin kasvoille nousi hymy, kun annoimme hänelle äitiyspakkauksen. Lahja kertoi muistamisesta ja rakkaudesta ja toivosta.

Rukoilimme kaikkien puolesta ja pyysimme Jumalan apua ja armoa tälle perheelle, joka yritti rakentaa elämäänsä puutteen ja sairauden keskellä tässä entisessä keskistysleirissä. Äiti pyyhki kyyneleitä. Vain Jumalalta tulee tälle perheelle toivo.

Kuvassa Tanja Konjarova rukoilee vauvan ja hänen vanhempiensa ja kahden sisaruksen puolesta. Sängyllä äitiyspakkauksen vieressä makaa kokoon käpertyneessä asennossa halvaantunut 8-vuotias isosisko.

Kävimme myös Pernikin romaniseurakunnassa. Pastorin vaimo oli selvittänyt, että kaupungin kolmessa romanislummissa oli 18 äitiä, jotka tarvitsivat äitiyspakkausta.
Suurin osa näistä perheistä elää vaikeissa ja vaatimattomissa oloissa matalissa vanerimökeissä, joissa on ohuet seinät ja pienet ikkunat. Kylmissä ja kosteissa oloissa lapset sairastavat paljon.

Kymmenen äitiä oli tullut seurakunnalle pakkausten jakotapahtumaan. Jotkut olivat siellä ensimmäistä kertaa. Muutamat olivat viimeisillään raskaana, toisilla oli mukanaan vastasyntynyt, joillakin myös isompia lapsia. Sali täyttyi lasten äänistä, ja ilmapiiri oli utelias ja odottava.

Puhuimme äideille siitä, kuinka arvokas ja tärkeä heidän lapsensa on. He ottivat iloisina ja kiitollisina vastaan pakkaukset ja rukoukset. Äidit lähtivät koteihinsa tietäen, että on paikka, jossa heitä ymmmärretään ja josta he voivat saada tukea ja apua.

Rumen Ivanov ja Tanja Konjarova jakamassa äItiyspakkauksia Pernikin seurakunnassa.

Äitiyspakkaukset ovat saajilleen tärkeä lahja, joka auttaa samalla levittämään evankeliumia
Haluatko olla mukana?
Vauvanvaatteiden lisäksi tarvitsemme yhden pakkauksen kuluihin 50 euroa.

Tukitili: Nordea FI85 2309 1800 0153 17, viite 7773.
Kiitos avustasi!

Linkkinä ketjussa

”Linkkinä ketjussa” -juttusarja kertoo Mission Possiblen työn ystävistä, jotka ovat tavalla tai toisella lähteneet tekemään Pienimmän parhaaksi -äitiyspakkausprojektista totta. 
 

Jokainen meistä voi omalla paikallaan olla linkkinä siinä pitkässä ketjussa, joka ulottuu Itä-Euroopan köyhimpien ja vähäisimpien luo. Jokainen voi omalla tavallaan elää todeksi Jeesuksen antamaa tehtävää ja viedä hyvää sanomaa ja Jumalan rakkauden todellisuutta maailman ääriin asti.

Kuvassa Asja Jaarmo (vas.) ja Pienimmän parhaaksi -projektin koordinaattori Päivi Ranta keväällä Lappeenrannan tapahtumassa

Viime syksynä Asja Jaarmo, 32, luki Mission Possiblen lehdestä Pienimmän parhaaksi -äitiyspakkausprojektista ja innostui heti. Hän kertoo näin:

– Ensin lähdin mukaan ajatuksella, että lahjoitan omien lasteni vauvanvaatteet. Sitten keksin pyytää myös parilta kaverilta vauvanvaatteita. Tästä heräsi ajatus, että voisin perustaa Facebook-ryhmän ja kutsua mukaan kaikkia kavereita. Kahden viikon sisällä ryhmässä oli jo 100 jäsentä. Tuossa vaiheessa kysyin kotiseurakunnastani, olisiko sinne mahdollista perustaa projektin keräyspiste. Sain luvan. Kysyin joitakin äitejä mukaan tiimiin, joka organisoi keräystä ja järjestää pakkaustalkoita. 

Ihmissuhdeverkostojen kautta sana on levinnyt nopeasti. Vaikka Asja itse on nykyään espoolainen, Pienimmän parhaaksi -projekti Lappeenrannassa jatkuu. Sitä  luotsaavat Laura Huittinen ja Pauliina Korhonen. Asjan aloittamassa FB-ryhmässä Pienimmän parhaaksi Lpr on yli 400 jäsentä, ja kolmas lavallinen vauvan vaatteita lähdössä Bulgariaan. 

Auttaminen yhdistää. Tammikuussa Lappeenrannan ev.lut. seurakunnan lapsityön kerhopisteissä järjestettiin kaksiviikkoinen Pienimmän parhaaksi -vaatekeräys. Myös MLL:n kevätkirppiksen kautta saatiin lahjoituksia, ja maaliskuussa helluntaiseurakunnassa järjestettiin naisten iltapäivä Pienimmän parhaaksi -projektin teemalla ja sen hyväksi.

Projektissa mukana oleminen on antanut Asjalle itselleenkin paljon: 
-  ”If you don’t get a miracle... become one”. (”Jos ihmettä ei tapahdu, voit itse olla ihme ja saada sen aikaan.”) Olen saanut olla osa ihmettä lähtemällä itse mukaan ja liikkeelle. Projekti on avannut silmiä näkemään ja ymmärtämään, miten hyvissä oloissa itse elää. Sydän on täynnä kiitosta jokaisesta lahjoituksesta. Jokainen saatu haalari tarkoittaa yhtä lämpimästi puettua vauvaa. 

”Oikeasti onnellinen!”

Kolmen sisaren tragedia muuttui kertomukseksi uskosta, toivosta ja rakkaudesta

Monien lasten ja nuorten elämäntarinat ovat saavat uuden käänteen turvakodeissamme. Nastjan, Faridan ja Kamillan tarina on yksi niistä. Kun Nastja muisteli siskosten vaiheita, hänen oli välillä vaikea kertoa heidän kokemistaan asioista. Mutta kaikki tämä on nyt takanapäin, ja tytöillä on uusi elämä.

Tässä heidän tarinansa:

Isosisko Nastja, Farida (vas.) ja Kamilla 

“Pakenin kodin hirveää elämää kadulle”

Kun Nastjan isä kuoli, äiti alkoi juoda. Hän vajosi välinpitämättömyyteen ja moraalittomaan elämään. Nastja ja vanhemmat sisarukset kulkivat katulasten mukana, yksi heistä päätyi vankilaan. 
”Opin kadulla tupakoimaan ja juomaan olutta. Koulu meni tosi huonosti, olin sieltä niin paljon poissa.”
”Kotona oli jatkuvia juominkeja ja tappeluita. Se oli hirveää. Äidin mies ja juomakaverit pieksivät ja potkivat häntä silmieni edessä... Kun täytin kymmenen, äidin mies alkoi ahdistella minua ja sanoi tappavansa hänet ja minut, jos kertoisin jollekin. Pelkäsin, enkä kertonut...”

Poliisi korjasi siskot ratakiskoilta

”Sitten äidille syntyi vielä kaksi tyttöä, Farida ja nuorempi Kamilla. Kummallakin oli eri isä. Siskoni eivät tiedä heistä mitään. Ihastuin heti suloisiin pikkusiskoihini. Heidänkin elämänsä oli tosi vaikeaa. Kerran poliisi korjasi heidät kulkemasta pitkin junarataa, kun äiti oli sammunut kiskoille. He itkivät ja huusivat apua...” 

Kun poliisi jälleen kerran otti Faridan ja Kamillan huostaan, heidät tuotiin Mission Possiblen turvakotiin. Tytöt olivat surkeassa kunnossa, nälissään ja täin puremilla. Muutaman päivän kuluttua turvakodin johtajapariskunta, Andrei ja Natasha, löysi myös Nastjan ja kutsuivat hänet tapaamaan siskojaan. Turvakodille tulo muutti täysin kolmen siskoksen elämän!

"Jumala, voisitko antaa minulle yhden viikon normaalia elämää?"

”Olin aina uskonut Jumalaan, vaikka en tiennyt hänestä juuri mitään. Ajattelin, että jotain hyvää on pakko olla olemassa. Katsoin taivaalle ja sanoin ’Hei, Jumala!’ Ennen turvakotiin tuloamme olin rukoillut: ’Jumala, voisitko antaa minulle edes yhden viikon normaalia elämää?’  En tiennyt itsekään, mitä se olisi ja mitä toivoin, mutta kun tulin turvakotiin, ymmärsin, että tätä se oli!” 

”Minulla ja siskoilla ei ollut koskaan ollut mitään suhdetta omaan isään. Turvakodilla Andrei-sedästä tuli meille kuin isä. Kun hän otti minut turvakodilla vastaan, tunsin hänessä jotain uutta, lämmintä ja turvallista...” 

”Ethän sinä koskaan anna meitä pois?” nuoremmat siskot kyselivät huolissaan Natasha-tädiltä.Tyttöjen huoltajuusasiat saatiin järjestettyä niin, että he saattoivat jäädä turvakotiin asumaan. 

Lapset pääsivät myös pyhäkouluun ja tutustuivat Taivaalliseen Isään. 

Seurakuntaan ja taidekursseille

Sisarukset ovat taiteellisesti lahjakkaita, ja kukin sai nyt kehittää taitojaan: Nastja alkoi opiskella laulua. Kamilla aloitti balettitunnit, joita hän jatkaa edelleen, ja hän on jo esiintynytkin. Farida puolestaan on taitava piirtäjä ja käy taidekoulua. 

Kristillinen nuortenkonferenssi oli Nastjalle hengellinen käännekohta: ”Siellä todella sain kohdata Jumalan, ja sisäinen elämäni muuttui. Jumalan läsnäolo elämässäni tuli todelliseksi ja tärkeäksi.”

Uusi perhe syntyy!

Nastja meni mukaan seurakunnan lauluryhmään, ja siellä hän tutustui Dimaan. Vuotta myöhemmin vietimme heidän häitään! 

Upea pariskunta palvelee nyt yhdessä seurakunnan ylistyslauluryhmässä. He ovat aloittaneet yliopisto-opinnot ja tekevät sen ohessa työtä. He kävivät myös sijaisvanhempien kurssin ja saivat näin Faridan ja Kamillan huoltajuuden. 

”Yksi viikko normaalia elämää”, jota Nastja rukoili, muuttui kokonaiseksi uudeksi elämäksi! Nyt 22-vuotias Nastja on aktiivisesti turvakodin työssä mukana ja auttaa lapsia, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin hän ja siskot aiemmin! 

”Minulla on nyt aviomies ja isä ja ihmeellinen Jumala, ja voin jakaa Hänen antamansa siunauksen ja rakkauden siskojeni, läheisteni ja ystävieni kanssa. Jumala on antanut minulle ihanan elämän. 
Olen  nyt oikeasti onnellinen ihminen!” Nastja sanoo.

Kiitos teille tuestanne, joka on tehnyt mahdolliseksi näiden sisarten ja monen muun turvakodin lapsen elämänmuutoksen!

”Oli kuin silmäni olisivat auenneet!”

Ljuda, 14, löysi kesäleirillä suunnan elämälleen:

Tänäkin kesänä sadat lapset ja nuoret eri työkohteissamme saivat viettää unohtumattoman leiriviikon ja kuulla evankeliumia.

Ukrainassa järjestettiin useita leirejä kylissä, joissa tiimimme on pitänyt lapsille säännöllisiä raamattukerhoja. Suurelle varhaisnuorten leirille kutsuttiin osanottajia eri kylistä. Kaikille oli yhteistä, että he olivat vaikeista elämänoloista.  Osa oli tällaisessa tapahtumassa ensimmäistä kertaa.

14-vuotias Ljuda oli yksi leiriläisistä. Hän on rikkinäisestä alkoholistikodista. Äiti jätti perheensä, kun Ljuda oli pieni. Myöhemmin hän haki tytön luokseen, mutta ei pystynyt huolehtimaan hänestä eikä Ljuda sinä aikana käynyt juurikaan koulua. Äiti jätti Ljudan toisen kerran, kun tämä oli kymmenvuotias. Mutta isänkään luona tyttö ei voinut olla kauan, koska tämä joutui asepalvelukseen. Ljuda jäi tätinsä kotiin - mutta tämä oli alkoholisoitunut, ja olot hänen luonaan olivat erittäin huonot.

Ljuda oli yksi nuorista, jotka tulivat leirillä uskoon. Leirin ohjelmassa keskityttiin pelien ja erilaisten aktiviteettien rinnalla evankeliumin tehokkaaseen ja selkeään kertomiseen nuorille. Joka päivä heidän kanssaan keskusteltiin elämän perimmäisistä kysymyksistä.

”Nyt ymmärrän, kuka on Jeesus ja miksi hän tuli maailmaan!” Ljuda sanoi.
”Aivan kuin silmäni olisivat auenneet. Jos olisin tiennyt tämän aiemmin, olisin elänyt eri tavalla!”

Raamatunjae, joka kosketti häntä erityisesti, oli Psalmi 27:10: 
”Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.”

Paremman huomisen lahjakortit

Paremman huomisen lahjakortti vaikuttaa, eikä se jää lojumaan pöytälaatikkoon tai hyllylle. Sen kautta voit olla luomassa parempaa tulevaisuutta sille, jonka elämän olosuhteet ovat haastavat eikä tulevaisuus lupaa toivoa paremmasta.

Paremman huomisen lahjakortti on erilainen lahja henkilölle, jolla on jo paljon - vaikka syntymäpäiväksi tai jouluksi. Voit lahjoittaa ystävällesi tai läheisellesi sitä sydämen iloa, mitä paremman tulevaisuuden ja toivon antaminen toisille synnyttää. Samalla lahjakortti lisää tietoa ja voi toimia kutsuna lähteä mukaan lähimmäisten auttamiseen.

Lahjakorttivaihtoehtoja on kolme:  

ÄITIYSPAKKAUS 50 euroa: Lahjoita äitiyspakkaus yhdelle Euroopan köyhimmistä äideistä ja pienokaisista!
SOPPAA JA LEIPÄÄ 35 euroa: Kolmen kuukauden ateriat lapselle Mission Possiblen soppakeittiöissä Bulgarian romanikylissä.
KENGÄT 20 euroa: Monet Bulgarian slummien lapset ja Venäjän heitteille jätetyt lapset kulkevat epäsopivissa ja rikkinäisissä kengissä. Lahjoita kengät suojaamaan yhden tällaisen lapsen jalkoja!

Mukana on kirjekuori.

LUE LISÄÄ JA KATSO SISÄTEKSTIT TÄSTÄ.

Tilaus osoitteesta tilaus@mp.org tai puh. 045-8990890. Postitse lähetettävien korttien hintaan lisäämme postimaksun. 
 

 

Categories: 

Kampanja

NÄE LAPSI

Kampanja

FACEBOOK