UUTISLEHTI 3/2017

Pelastusköysi Suomesta Bulgariaan

Suomen kuulumisia ”Pienimmän parhaaksi” –projektista

  Päivi Ranta, projektikoordinaattori

Ville oli pudonnut jäihin. Vaikka hän kuinka pyristeli pelastaakseen itsensä hukkumasta, hän ei onnistunut pääsemään omin avuin ylös avannosta.

Onneksi Villen avunhuudot kantautuivat lähellä maleksivan nuorisojoukon korviin.

Nopeasti syntyi suunnitelma ihmisketjusta. Pekka ryömi jäätä pitkin Villen luokse ja otti häntä käsistä kiinni, Mikko ryömi Pekan taakse ja otti tukevan otteen hänen jaloistaan, Paavo Mikon jaloista jne. Näin rakennettiin usean ihmisen mittainen pelastusköysi, jonka avulla Ville saatiin pelastetuksi.

Mission Possiblen työssä olemme pelastamassa ihmisiä elämään.
Yksi esimerkki tästä on viime syksynä Bulgarian köyhissä romanikylissä aloitettu Pienimmän parhaaksi -äitiyspakkausprojekti. Sen kohteena olevat äidit pienokaisineen ovat ”pudonneet” köyhyyden, kurjuuden ja toivottomuuden avantoon. Haluamme olla auttamassa ja nostamassa heitä ylös elämään, tulevaisuuteen ja toivoon välittämällä heille konkreettisella tavalla apua ja tukea, Jumalan rakkautta ja evankeliumia.

Äitiyspakkauksia on jaettu Bulgariassa jo yli 300 kpl. Projekti on avannut mahdollisuuksia aloittaa työ sellaisissa kylissä, jotka tähän asti ovat olleet meiltä suljettuja.

Mutta tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista ilman sitä, mitä täällä Suomessa on tapahtunut. Monet ovat keränneet ja lahjoittaneet vauvanvaatteita, kertoneet tästä projektista ystävilleen ja haastaneet heitäkin mukaan, rukoilleet ja tukeneet taloudellisesti, neuloneet vauvan sukkia ja nuttuja, ommelleet peittoja ja lakanoita, tarjonneet kuljetusapua, järjestäneet erilaisia tilaisuuksia projektin tukemiseksi jne.

Teidän joukossanne on lapsia, opiskelijoita, äitejä ja isiä, keski-ikäisiä ja jo ”mummoikään” ehtineitä. Teitä on ympäri Suomea – Lappeenrannassa, Tampereella, Kokkolassa, Lohjalla, Pieksämäellä, Porissa ja Riihimäellä vain joitakin mainitakseni.

Yhdessä olemme tähän mennessä keränneet, tehneet, koonneet ja lähettäneet Bulgariaan 13 lavallista eli noin 360 isoa muuttolaatikollista vauvan vaatteita ja tekstiilejä. Suuri kiitos teille jokaiselle!

Oma panos voi tuntua vähäiseltä, mutta muista, että me yhdessä olemme kuin monien ihmisten muodostama pelastusköysi, joka ulottuu täältä Suomesta Bulgarian köyhään hökkelikotiin asti.

Se, että sinä ja minä toimimme linkkinä
tässä pitkässä ”pelastusköydessä”,
mahdollistaa sen, että Bulgariassa on joku,
joka ojentaa äitiyspakkauksen
vaatimattoman hökkelin ovella seisovalle,
pienokaistaan sylissään pitävälle äidille.

Se mahdollistaa, että joku kuuntelee tämän
ja muiden hänen kaltaistensa äitien tarpeita ja huolia.

Se mahdollistaa, että joku on siellä kertomassa ja
osoittamassa näille hylätyille miten paljon Jumala heitä rakastaa.

Se mahdollistaa sen, että nämä äitiensä syleissä olevat pienokaiset
voivat saada paremman tulevaisuuden kuin heidän äitinsä.

Kiitos teille kaikille!

Pienimmän parhaaksi -projekti on päässyt hyvään alkuun.
Tulevista uutislehdistä voit lukea joidenkin vapaaehtoistemme tarinoita tähän projektiin liittyen. Ja sinäkin ehdit vielä hyvin mukaan!

 

 

 

Unohtumaton vierailu Rosan kodissa

Miltä tuntui viedä äitiyspakkaus perille romanikylään?

Emme kaikki voi käydä näissä kodeissa. Toivon, että tämä kertomukseni vierailusta romanikylässä antaa teille väläyksen näiden Euroopan köyhimpien ihmisten elämästä. - Mirjami Ivanov Mission Possiblen tiimistä

Mikä oli voimakkain vaikutelma tästä vierailusta?
Meillä on annettavana jotain, mikä avaa ovet näihin koteihin, joissa vain harva ulkopuolinen voi vierailla.
Meillä on annettavana myös jotain, mikä saa perheet tulemaan kodeistaan seurakuntaan.

”Mitä te törmäilette! Olisitte voineet ruhjoa lapsen pahasti!”

Olimme juuri saapuneet töyssyistä tietä Pevtsiten kylän rukoushuoneelle. Tiimimme pikkubussissa oli äitiyspakkaus sekä tarvikkeita pyhäkoululle ja soppakeittiölle.  Tässä kylässä oli jaettu aieimmin kymmenen äitiyspakkausta, ja tänään olisi soppakeittiön jälkeen ensimmäinen äitien opetuspiiri.

Kujilta alkoi tulla äitejä, lapsia ja nuoria kohti rukoushuonetta. Juuri silloin ohi karautti kaksi teini-ikäistä poikaa hevosilla. Toinen ratsu töytäisi nurin yhden pikkupojista! Tilanne näytti pahalta.

Pitkätukkainen nainen alkoi äänekkäästi sättiä ratsastajaa romanikielellä. Oli helppo arvata, mitä hän sanoi. Sitten nainen nosti lapsen syliinsä ja kiirehti meidän luoksemme.

”Tämä on minun siskonpoikani”, hän sanoi. ”Hänen puolestaan on aiemmin rukoiltu täällä, koska hän ei pystynyt kävelemään. Sen jälkeen hänen jalkansa paranivat ja hän alkoi kävellä. Mutta nyt hevonen töytäisi häntä! Rukoilkaa hänen puolestaan!”

Rukoilimme yhdessä. Tilanteessa ei onneksi ollut käynyt pahemmin. Nainen oli nimeltään Rosa. En vielä tiennyt, että hän oli juuri se äiti, jolle olimme tuomassa pakkausta!

Hökkelikylän iloiset pyhäkoululaiset

Kyläläiset asuivat tiilihökkeleissä roskien vallassa olevan pellon reunassa. Katot olivat vinossa, joissakin ikkunoissa ei ollut laseja. Nämä olivat ankeimpia asumuksia, jotka olin nähnyt... Kylän taustalla siinsivät lumihuippuiset Balkan-vuoret.

Rukoushuoneelle oli kokoontunut jo kymmeniä iloisia ja vilkkaita lapsia. He poseerasivat ja hassuttelivat kameralle hymyillen leveästi ja tehden voitonmerkkejä ja halusivat heti nähdä, miltä kuva näytti.

Rukoushuone täpötäynnä lapsia ja äitejä

Pyhäkoulu ja soppakeittiö alkoivat. Ilo ja into pulppusi näistä lapsista, joilla ei ollut murto-osaakaan siitä, mitä meidän lapsillamme on, eikä vatsakaan aina täynnä... Kun katsoin ja kuuntelin, kuinka he lauloivat ja rukoilivat, mieleeni tuli jae:

”Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?” (Jaak. 2:5)

Keitto tarjottiin pitkän pöydän ääressä kahdessa vuorossa. Rosa oli mukana, sylissään nyt suloinen tyttövauva, Bozhidara, jolle mukanamme oleva pakkaus oli tarkoitettu!

Pysäyttävä näky pienessä huoneessa

Oli juhlallista ja koskettavaa kantaa äitiyspakkaus Rosan perheen ränsistyneelle mökille. Olin ollut suunnittelemassa ja aloittamassa tätä projektia ja ja lähettämässä vaatteita Suomesta - ja nyt sain olla ojentamassa pakkausta äidille, joka kasvatti kuutta lastaan mitä vaikeimmissa oloissa.

Kun astuimme pieneen huoneeseen, jossa oli vain sänky ja hella, vastassa oli pysäyttävä näky: pieni tyttö istui lattialla syömässä isosta emalivadista - pöytää ja tuolia ei köyhässä kodissa ollut.

Lahja keskelle todellista hätää

Laskimme äitiyspakkauksen lattialle lapsen viereen. Tyttö yritti uteliaana avata sitä kastikkeen tahrimilla sormillaan. Muut lapset kurkkivat ovensuusta nähdäkseen, mitä sisällä tapahtui.

- Miten perheenne on selvinnyt?  kysyi Tanja, joka koordinoi äitiyspakkausprojektiamme Bulgariassa.

- Erittäin vaikeaa on ollut, Rosa kertoi. - Mieheni kiertää koko ajan etsimässä jotain työtä.

- Käytkö seurakunnassa? Tanja kysyi.

- Käyn, ja miehenikin on alkanut nyt käydä, Rosa vastasi

- Se on todella tärkeää. Siellä olet varmasti myös kuullut siitä, että jokainen ihminen on arvokas, kaikkein pienimmätkin. Olemme siksi valmistaneet sinulle ja vauvallesi tämän lahjan, Tanja sanoi ja nosti pakkauksen kannen. - Tässä on vaatteita, vaippoja ja muuta tarpeellista Bozhidaralle.

Rukoilimme vielä Rosan ja perheen puolesta.

- Jumala lähetti teidät, nuori kuuden lapsen äiti sanoi. - Kiitos teille!

Äitipiirissä opetettiin kolme tärkeää asiaa

Tapasimme Rosan vielä rukoushuoneella äitipiirissä, jossa oli parikymmentä äitiä, osa heistä seurakunnan ulkopuolisia. Eräs heistä oli niin nuori, että luulin häntä ensin isosiskoksi.

Tanja opetti äideille selkeään tyyliinsä kolme tärkeää asiaa:

- Tuokaa lapsenne seurakuntaan

- Puhukaa lapsillenne hyviä sanoja.

- Rukoilkaa lapsenne tulevaisuuden puolesta joka päivä.

Äidit saivat lapsilleen leluja ja erikokoisia vaatteita. Bozhidaran isosisko (joka on kansikuvassa) sai kiharatukkaisen nuken, jonka sieviä kasvoja hän tarkasteli pitkään.

Tässä kylässä on kaiken puutteen keskellä elämää ja iloa ja toivoa - ja meillä kaikilla on siinä oma pieni osamme!

 

Haluatko auttaa?

Voit tukea äitiyspakkausten lähettämistä Rosan kaltaisille äideille viitteellä 7773.
Soppakeittiöitä ja muuta Bulgarian työtä voit tukea viitteellä 4080.
Tukitili: Nordea FI85 2309 1800 0153 17.

Lämmin kiitos sinulle!

 


Lapsen usko

Millaisia asioita tapahtuu, kun lähetämme lapset turvakodista eteenpäin rukouksin?

Aina kun lähetämme turvakodissamme eläneen lapsen takaisin kotiin tai muuhun sosiaaliviranomaisten osoittamaan paikkaan, rukoilemme, että heidän sydämissään säilyisi se, mitä he ovat kuulleet ja nähneet luonamme - olivatpa he olleet kodissamme sitten pitemmän tai lyhyemmän ajan. Toivomme, että kun he ovat meidän luonamme oppineet puhumaan Jumalalle, he tekevät niin myös jatkossa, missä ovatkin.

Mutta joskus itsekin yllätymme siitä, kuinka Jumala vastaa rukouksiimme lasten tulevaisuuden puolesta!

Erään turvakotimme johtaja sai puhelinsoiton äidiltä, joka alkoi kertoa ongelmallisesta pojastaan.

”Kuinka tiesitte soittaa tänne” johtaja kysyi.

”Pojallani on luokkatoveri, joka sanoi hänelle: Sinun pitää alkaa rukoilla ja käydä seurakunnassa, niin sinun käytöksesi muuttuu. Voitte myös pyytää apua turvakodista, jossa minäkin olen ollut.”

Selvisi, että luokkatoverin nimi oli Stasik. Hän asui muutama vuosi sitten turvakodissamme, kunnes pystyi palaamaan äitinsä luo. Autoimme pitkään tätä perhettä.

”Kuinka voin päästä siihen seurakuntaan?” äiti kysyi pitkän keskustelun jälkeen.

Nyt äiti ja poika ovat käyneet seurakunnassa jo puoli vuotta joka sunnuntai. Perheen ongelmat ovat alkaneet selvitä.

Yhden pojan vilpittömän uskon vaikutuksesta kaksi muutakin ihmistä sai löytää saman uskon ja avun elämäänsä! Juuri tätä toivomme ja odotamme tapahtuvan työmme tuloksena!

250 Stasikin kaltaista lasta asuu vuosittain Mission Possiblen turvakodeissa.

 

 

Categories: 

Kampanja

NÄE LAPSI

Kampanja

FACEBOOK